Terve!
Minä olen Riikka, teetä juova 22 vee nuori nainen. Hurahdin maailman suosituimpaan kuumaan juomaan vuonna 2011 puolivahingossa, kun vastikään omilleni muuttaneena päätin kokeilla flunssaiseen olooni teetä, josta en aiemmin ollut pitänyt. Silloin lapoin Yellow Labelin - nykyisen inhokkini - sekaan ihan liikaa sokeria saadakseni juoman alas, mutta pian join jo teetä ihan sellaisenaan. Ja teevarasto kasvoi nopeasti.
Olen lueskellut jonkun verran teestä varsinkin terveyden kannalta, mutta tähän mennessä en ole juurikaan innostunut perehtymään teenviljelyyn. Ostaessani maustamatonta vihreää teetä osaan kyllä tehdä karkean eron esimerkiksi Senchan ja Gunpowderin välille, mutta kumpikin on minulle silti ensisijaisesti vihreää teetä. Maku- ja hajuaistini eivät ole niin kehittyneet, että välittäisin suuremmin, millaisessa maaperässä maustamaton teeni on viljelty ja onko se kotoisin Kiinasta vai Koreasta. Tämä ei tarkoita, ettenkö vihreää teetä ostaessani voisi myös pettyä, mutta silloin kyse taitaa olla enemmän huonolaatuisesta pussiteestä kuin irtoteelaatuihin liittyvistä mielipide-eroista.
Uskallan väittää, ettei keskiverto suomalainen teenjuoja välitä edellä mainituista seikoista sen enempää kuin minäkään. Monilla teetyyppiä tärkeämpiä kriteereitä taitavat olla hinta, brändi ja se, miten tee on maustettu. Ja toisaalta monella ei ole mahdollisuutta ostaa teetä muualta kuin marketeista. Teehen erikoistuneita kauppoja on Suomessa vielä aika vähän: Tampereeltakaan en äkkiä keksi kuin yhden. Verkkokauppatoiminta toki laajenee jatkuvasti, mutta veikkaanpa, että asiakaskunta on asiaansa perehtynyttä. Muut lappavat teepaketteja ostoskärryynsä marketin hyllyltä tai sen tyyppisistä kaupoista kuin Ruohonjuuri ja Punnitse & Säästä.
Tällä tausta-ajatuksella halusin alkaa kirjoittaa teeaiheista blogia tavalliselle ihmiselle. Vaikka lähtökohtaisesti pidän irtoteetä yleensä pussiteetä parempilaatuisena, tässä blogissa puhutaan paljon pusseista, koska niitä me suomalaiset usein teetä juodessamme käytämme - päätellen ihan jo siitä, miten paljon enemmän siellä marketin teeosastolla on tarjolla pussiteetä kuin irtoteetä. Kerron mielipiteitäni teestä ja muista haudukejuomista, ja toisinaan piipahdan kahviloissa katsomassa, miten teenjuojat on siellä huomioitu. Kirjoittelen myös muita teehen liittyviä juttuja.
Nykypäivän teepussit taitavat olla lähinnä paperikuitua, mutta pussiteen syntyaikoina materiaalina oli usein silkki - siitä siis blogin nimi. Tervetuloa Silkkipussiin!
Minä olen Riikka, teetä juova 22 vee nuori nainen. Hurahdin maailman suosituimpaan kuumaan juomaan vuonna 2011 puolivahingossa, kun vastikään omilleni muuttaneena päätin kokeilla flunssaiseen olooni teetä, josta en aiemmin ollut pitänyt. Silloin lapoin Yellow Labelin - nykyisen inhokkini - sekaan ihan liikaa sokeria saadakseni juoman alas, mutta pian join jo teetä ihan sellaisenaan. Ja teevarasto kasvoi nopeasti.
Olen lueskellut jonkun verran teestä varsinkin terveyden kannalta, mutta tähän mennessä en ole juurikaan innostunut perehtymään teenviljelyyn. Ostaessani maustamatonta vihreää teetä osaan kyllä tehdä karkean eron esimerkiksi Senchan ja Gunpowderin välille, mutta kumpikin on minulle silti ensisijaisesti vihreää teetä. Maku- ja hajuaistini eivät ole niin kehittyneet, että välittäisin suuremmin, millaisessa maaperässä maustamaton teeni on viljelty ja onko se kotoisin Kiinasta vai Koreasta. Tämä ei tarkoita, ettenkö vihreää teetä ostaessani voisi myös pettyä, mutta silloin kyse taitaa olla enemmän huonolaatuisesta pussiteestä kuin irtoteelaatuihin liittyvistä mielipide-eroista.
Uskallan väittää, ettei keskiverto suomalainen teenjuoja välitä edellä mainituista seikoista sen enempää kuin minäkään. Monilla teetyyppiä tärkeämpiä kriteereitä taitavat olla hinta, brändi ja se, miten tee on maustettu. Ja toisaalta monella ei ole mahdollisuutta ostaa teetä muualta kuin marketeista. Teehen erikoistuneita kauppoja on Suomessa vielä aika vähän: Tampereeltakaan en äkkiä keksi kuin yhden. Verkkokauppatoiminta toki laajenee jatkuvasti, mutta veikkaanpa, että asiakaskunta on asiaansa perehtynyttä. Muut lappavat teepaketteja ostoskärryynsä marketin hyllyltä tai sen tyyppisistä kaupoista kuin Ruohonjuuri ja Punnitse & Säästä.
Tällä tausta-ajatuksella halusin alkaa kirjoittaa teeaiheista blogia tavalliselle ihmiselle. Vaikka lähtökohtaisesti pidän irtoteetä yleensä pussiteetä parempilaatuisena, tässä blogissa puhutaan paljon pusseista, koska niitä me suomalaiset usein teetä juodessamme käytämme - päätellen ihan jo siitä, miten paljon enemmän siellä marketin teeosastolla on tarjolla pussiteetä kuin irtoteetä. Kerron mielipiteitäni teestä ja muista haudukejuomista, ja toisinaan piipahdan kahviloissa katsomassa, miten teenjuojat on siellä huomioitu. Kirjoittelen myös muita teehen liittyviä juttuja.
Nykypäivän teepussit taitavat olla lähinnä paperikuitua, mutta pussiteen syntyaikoina materiaalina oli usein silkki - siitä siis blogin nimi. Tervetuloa Silkkipussiin!
Onpa ihanaa saada lukulistalle uusi teeblogi. Pidän tyylistäsi. Lisäsin myös blogisi omalle linkkilistalleni. Toivottavasti innostus bloginpitämiseen kantaa pitkälle!
VastaaPoistaKiitos! Blogiasi vilkaistuani olen otettu siitä, että teehen selvästi paljon minua syvällisemmin perehtynyt ihminen haluaa lukea tätä. :)
PoistaYhteisellä asialla tässä nähdäkseni ollaan. Tai kuten ihka ensimmäisessä blogikirjoituksessani totesin: "Mielestäni ei ole olennaista, pitääkö pyramidipussiteestä, suklaateestä, senchasta vai hienoimmasta valkoisesta, tai miten teensä valmistaa. Tärkeintä on se, että on oikeasti ollut mahdollisuus valita, oppia, haistella ja maistella."
PoistaHifistelijöiden joukossa taidan olla vielä melko noviisi... :) Vaikka juonkin melko vähän pussiteetä tai maustettuja teelaatuja, arvostan kaltaisiasi bloggaajia, joiden tekstiä on vaivatonta ja hauska lukea. Ehkä innostun itsekin ostamaan jokusen Clipperin!
Keep on going!