27.11.2014

Teetä kahvilassa: MimiBo Cafe

Pistäessäni Silkkipussia pystyyn mulla oli koko ajan ajatuksissa, että jossakin vaiheessa jalkaudun kaupunkini kahviloihin katsomaan, miten teenjuojat on niissä huomioitu. Tällä haluan paitsi tunnistaa teetä juovalle hyviä kuppiloita, myös ainakin yrittää välittää sitä viestiä, että teevalikoimaan kannattaa kiinnittää huomiota. On nimittäin vieläkin aivan hämmästyttävän yleistä, että teenjuojia pidetään poikkeustapauksina, joita kahvilayrittäjät eivät vaivaudu huomioimaan. Tai sitten kuvitellaan, että Liptonin Yellow Label on yhtä yleispätevä "kaikille kelpaava teelaatu" kuin Juhlamokka kahvinjuojille. Teen ystävänä vertaisin Liptonin litkuja enemmän vähän kai huonona pidettyyn Saludoon kuin Juhlamokkaan.

Teevalikoiman ei siis tarvitse olla suuren suuri; enemmän toivoisin kiinnitettävän huomiota teen laatuun. Pussitee - mikäli lehtiteen hauduttelu tuntuu kahvilan pitäjästä ylivoimaiselta - riittää kyllä useimmille teetä juoville oikein hyvin. Silloin kannattaa kuitenkin huomioida, mitä kilpailijat tarjoavat. Jos kaikilla on siellä tiskillä Keisarin Morsian, Tiikerin Päiväuni ja se kirottu Yellow Label, niin eipä siitä teekupin ostajalle kovinkaan hyvä mieli tule. Käy nimittäin teenjuonti yksitoikkoiseksi ja tylsäksi.


Yllä oleva saarna ei koske MimiBo Cafea, jossa piipahdin keskiviikkona. Puolivahingossa, kun olin valokuvailemassa kaupungilla ja satuin kulkemaan Puutarhakatua, jossa kahvila sijaitsee. En ollut suunnitellut aloittavani kahvilajuttujen tekemistä ihan vielä, mutta hetken mielijohteesta astuin kahvilaan sisään ja teetä tilatessani pyysin luvan ottaa kuvia blogiani varten. Jännitti ja vähän nolottikin kertoa, mihin käyttöön otokset tulevat: onhan Silkkipussi vielä todella alussa ja sen yleisö on vielä pieni. Kahvilan pitäjä tuntui kuitenkin olevan ihan hyvillään pyynnöstäni - pehmeä lasku näihin hommiin siis. Saa tosin nähdä, miten kahvilajuttujen rakenne jalostuu, kun tulevaisuudessa totun niitä tekemään.

MimiBossa teenjuojat on minun mielestäni huomioitu juuri sopivalla tavalla. Kysäistessäni paikan "teefilosofiaa" keskeinen sana vaikutti olevan laatu. Tarjolla on niin teetä kuin haudukkeita sekä pusseissa että irtotuotteina, mutta tyypillisten Nordqvistien ja Liptonien sijaan valikoima on rakennettu vähän vähemmän tunnetuista, usein luomulaatuisista tuotteista - ja kuitenkin niin, että ne ovat tavalliselle kuluttajalle helposti lähestyttäviä. Paikassa on selvästi oivallettu, että tavispussien ja lehtiteehifistelyn välilläkin on jotakin. Tee voi olla tasa-arvoinen kahvin kanssa siten, että kahvila ei syrji teenjuojaa, muttei myöskään saa "hippipaikan" mainetta liian yksityiskohtaisella teetarjonnalla.


Irtoteet MimiBoon toimittaa helsinkiläinen teeliike The Ounce. Tarjolla on aina muutamaa laatua sekä kahvilassa juotavaksi että parin unssin pusseina kotiin ostettavaksi. Kannattavuussyyt vaikuttanevat siihen, että hinnat ovat aika korkeat, mutta toisaalta tässä taitaa olla tamperelaiselle paras tilaisuus saada käsiinsä The Ouncen tuotteita lyhyelläkin varoajalla.

Kupillinen teetä maksaa MimiBo Cafessa 2,50 €. Hinta sisältää santsikupillisen, mutta kiireisemmälle riittänee yksikin kuppi, sillä teetä ja kahvia tarjotaan varsin suurista mukeista. En siis pidä hintaa hirvittävän pahana, vaikka toisissa paikoissa teekuppi saattaakin maksaa huomattavasti vähemmän. Jos tuolla hinnalla saa lipittää melkein puoli litraa teetä, se ei ole nykymaailmassa kallista. Tänään en myöhemmälle sovittujen lounastreffien vuoksi jäänyt sitten maistelemaan paikan leivonnaisia ja salaatteja, mutta sillä asialla taas voisin palata paikalle myöhemmin. Ymmärsin nimittäin, että MimiBo tarjoaa nimenomaan kasvisruokaa - ja sehän minulle passaa, kun olen kasvissyöjä.


Ainakin keskiviikkona puoliltapäivin MimiBossa oli melko hiljaista: asiakkaita oli muutama, ja minulle jäi tunne, että tässä paikassa istutaan usein pitkään ja rauhassa - kenties myös yksin. Hiljainen ja rauhallinen tunnelma sopii tähän kahvilaan, ja tavallaan toivoisin sen pysyvänkin sellaisena, että siellä voi keskittyä vaikkapa tenttiin lukemiseen tai ihan vaan pohdiskeluun ilman isoon ääneen kalkattavaa seuruetta naapuripöydässä. Voisin käydä MimiBossa teellä yhden ystäväni kanssa keskustelemassa rauhallisesti, mutten veisi sinne koko kaveriporukkaa kerralla. Yksinkään istuessa kahvila ei kuitenkaan kävisi tylsäksi, sillä se on täynnä (pastelli)värejä ja pieniä yksityiskohtia aina astioita myöten. Taustalla soi rauhallinen musiikki, kerrankin sopivalla volyymilla.

Poikaystäväni saattaisi tuntea olonsa vähän epämukavaksi lintusten, kukkasten ja perhosten keskellä, mutta minusta yleistunnelma ei ollut mitenkään liian tyttömäinen. Ja kun teenjuojat nähdään muunakin kuin pakollisena pahana, ja heidät aidosti halutaan huomioida, en lainkaan valita.

4 kommenttia:

  1. Ooh, 2.50 euroa isosta teekupillisesta on edullista! Turussa sai joskus yhdestä kahvilasta pienen kannullisen teetä 2 euron hintaan, mutta sittemmin sielläkin on hinta noussut yli 3 euron. Onhan taloustilanne kurja ja kahviloiden pitää jollain pärjätä, mutta kyllä korkeat hinnat teekupillisille syövät ainakin minun kahviloissa käyntiäni.

    Ihana blogi, mahtavaa että teestä aletaan Suomessakin kirjoittaa enemmän ja enemmän :)

    -Elina

    VastaaPoista
  2. Just joo... Olisit vaan yrittänyt maistaa niitä raakaravintokakkuja ym. käsittämättömiä mötkyjä, mitä tämä ituhipin kippola tarjoilee. Olen tasan kerran erehtynyt käymään Paska-Mimibossa ja toista ei tule. Omistaja ihan itse kassalla, nosti kakkupalan lautaselle länttäämällä peukalonsa keskelle sitä mötkypalaa, tai siinä päällä olleita pähkinöitä!! Olen katunut, etten huomauttanut tuosta, on meinaan helvetin hygieenistä paskaiset sormensa läntätä asiakkaan annokseen! No, se mötkypala jäikin reilusti yli puolet lautaselle, ei sellaista paskaa voi ihminen syödä. Hyi helevetti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sana ON vapaa, meillä on Suomessa sananvapaus!!

      Poista
    2. Niin, no sananvapaus meillä tosiaan on ja sinulla on oikeus mielipiteeseesi, harmillista että kokemuksesi oli huono. Väkisinkin vaan tulee mieleen, että jos kerran koet kommenttisi olevan asiallinen ja oikeutettu, miksi pitää erikseen vakuutella että meillä on sananvapaus, kun ei täällä kukaan ole muuta väittänyt? :D

      Minä en työskentele Mimibolle, enkä ole missään vastuussa heidän tekemisistään tai toisaalta julkisuuskuvastaan, joten tottakai täällä saa esittää eriäviäkin mielipiteitä. Toisekseen kahvilan ruokatarjonta ei ole tämän blogin aihepiirin kannalta olennaista, koska keskityn täällä siihen, miten teenjuojat huomioidaan. Voihan olla, etten minäkään pidä raakakakuista sitten, kun joskus niitä maistan, mutta se taas on jo ihan oma juttunsa. Hygieniasta tosin tuli mieleeni, että jäikö siihen kakkupalaasi musta sormenjälki vai mistä tiesit tämän omistajan sormien olleen "paskaiset"? Käsillä niitä ruokia meinaan ravintoloissa muutenkin siirrellään ja asetellaan, jos tarvetta on esim. annoksen koossa pysymisen kannalta. Ja sama homma jokaisen kotona, jossa samaan tyyliin voidaan ihan hyvin vaikka ojentaa syötävää vieraalle - todennäköisesti pesemättä käsiä lähellekään yhtä usein kuin ravintola- ja kahvilatyössä pestään. Lähinnä siis ihmettelen, miten pahanmakuinen kakku aiheuttaa noin vahvan tunnereaktion. :)

      Poista

Sana on vapaa, kunhan muistetaan hyvät tavat. :)