Tammikuun teeostoksia

Elikkä siis. Mähän olen periaatteessa jatkuvassa ostolakossa teen suhteen. Periaatteessa. Mulla on kotona iso hyllyllinen ja rapiat teetä ja haudukkeita, eikä lisää olisi mitään erityistä tarvetta ostaa, mutta siinä missä joku muu sortuu aina alennusmyyntien aikaan kenkäkauppaan, mun heikko kohtani on tee. En tartu ihan jokaiseen näkemääni tarjouspakettiin, mutta kun Punnitse & Säästä -myymälän ikkunaan ilmestyy ota 3, maksa 2 -juliste...noh, arvaatte varmaan. Mua ei pidättele mikään. Tarjosin hiljattain eräälle ihmiselle teetä, ja hänen kommenttinsa asiaan oli, että "toit sitten melko reilusti tota teetä" kun päätin hoitaa tarjoilun lyhyen kaavan kautta ja löin pöytään neljää laatua pussiteetä. Vain neljää!

Kun tilaisuus tuli, sorruin uuteen Pukka-ostokseen pikemmin kuin odotin. Juttelen tuotteesta lisää joskus myöhemmin, mutta kyllä se edellistä kokeilua paremmalta vaikuttaa. Villiomena-kaneli-haudukkeen kaveriksi päädyin ostamaan pari pakettia Forsmanin irtoteetä, vaikka aluksi harkitsin Twiningsin Suomessa vähän harvinaisempia tuotteita.

Tarjousostosteni kaksi muuta teetuotetta ovat Forsmania. En käytä puolukkaa juuri koskaan ruoanlaitossa tai leivonnassa tai muutenkaan, ja pakkauksen ruusukoristeinen enkelietiketti on sitä tyylilajia, joka mua suorastaan ärsyttää (en tiedä miksi). Pussia nuuhkiessa siitä nousi kuitenkin niin kiva ja pehmeä puolukan ja vaniljan tuoksu, että päädyin ostamaan sen kokeiluun. Kastepisarateetä ostin saadakseni vaihtelua vähän suppeaksi jääneeseen maustamattoman vihreän teen valikoimaani. Huomasin paketteja katsellessani, että mustan teen juominen on jäänyt mulla viime aikoina tosi vähiin. Se on oikeastaan tosi sääli, ja asialle pitäisi varmaan tehdä jotain lähiaikoina. Ehkä käyn hakemassa vielä lisää tarjousteetä ja valitsen mukaan jotain mustaakin. :D

Yksin asuvana mulla on ollut mielenperukoilla ajatus, että tarvitsisin pienen teepannun, sillä omistamani pannut ovat yhden ihmisen juomille aika isoja. En ole etsiskellyt pannua kovin aktiivisesti, mutta törmäsin sellaiseen hortoillessani maanantaina ajankuluksi Tigerissa. Hinta ei ollut kova ja pannu oli sopivan kokoinen, joten tuumasin, että lähteköön mukaan. Seitsemällä eurolla sainkin varsin pätevän sihdillisen pikkupannun. Sihti on sen verran harva, että jos irtoteesi sattuu olemaan kovin hienojakoista, saatat saada lehtiä myös juomaasi, mutta kyllä tuolla perusforsmanit hyvin menevät, suurempilehtisistä laatutuotteista puhumattakaan. Tigerin valikoimat vaihtuvat minusta aika nopsaan tahtiin, joten edullisen pannun haluavien kannattaa varmaan käydä noutamassa omansa mahdollisimman pian. Mäkin vielä pohdin, pitäisikö noita itse asiassa olla varmuuden vuoksi kaapissa toinenkin.

Tällaista tänään. Toista blogiani seuraavat tietävät, että olen äskettäin eronnut ja siksi postaaminenkin on jäänyt vähemmälle, mutta nyt kun elämä alkaa taas voittaa, yritän taas päästä itseänikin miellyttävään postaustahtiin. Toiveita ja ideoita teeaiheisiin juttuihin saa aina esittää! :)

Teearvostelu: Pukka Three Green Tea

Hairahduin ennen Prahan reissua taas kerran teehyllyille, vaikka omassa kaapissanikin on melkein yhtä laaja valikoima kuin tavallisessa ruokakaupassa. Ilman niitä Liptoneita toki. Tällä kertaa halusin kokeilla Pukka-merkin tuotteita, joita olin jo kauan kuolannut (ne paketit on niin kauniita!) mutta jättänyt ostamatta, koska ovat melko kalliita. Varsinkin ollakseen suurimmaksi osaksi mauste- ja hedelmähaudukkeita, eikä teetä, vaikka luomua ovatkin. Ensin ajattelin itselleni kovin tyypillistä valintaa, omena-kanelia, mutta sitten järkeilin, että ehkä on parempi ostaa lajitelma, jos kerran 20 pussista maksan melkein vitosen.

Niinpä päädyin sitten valitsemaan lajitelman, jossa on "kolminkertaisia" pusseja: kolmen mintun, kolmen fenkolin, kolmen tulsin ja kolmen inkiväärin haudukkeet sekä kolmen vihreän teelaadun sekoitus. En ole vieläkään ehtinyt maistella ajatuksen kanssa noita kaikkia, ja myönnettäköön, että esimerkiksi tuo minttutee vähän jännittää mua. Vaikka olen minttusuklaan suuri ystävä, kovin voimakas mentoli tekee minulle lähinnä huonon olon (opin olemaan lainaamatta poikaystävien suihkusaippuoita kun huomasin, että miesten pesuaineisiin usein lisättävä mentoli yhdistettynä höyryävän kuumaan suihkuun ei ole hyvä idea). Tulsi taas oli mulle aivan outo rehu. Googlaamalla selvisi, että se on Intiassa suosittu yrttikasvi, jota nimitetään myös pyhäksi basilikaksi. Hindut käyttävät sitä osana uskonnollisia rituaaleja, mutta sitä pidetään myös lääkekasvina.

Mietin pitkään, miten käsittelen pussilajitelmaa blogissa. Viiden tuotteen arvioiminen samassa postauksessa tekee vain sekavan vaikutelman, enkä toisaalta pidä järkevänä tehdä viiden postauksen sarjaa yhdestä teepaketista. Tee ja haudukkeet ovat makuasioita. Veikkaan, että jos joku inhoaa inkivääriä ja fenkolia yli kaiken, mun arvioni niistä tuskin vaikuttaa ostopäätökseen yhtään mitenkään. Päädyin siis arvioimaan tuon vihreän teesekoituksen ja kirjoittamaan sen perusteella saamani yleiskuvan Pukan tuotteiden laadusta. Palaan yksittäisiin haudukemakuihin sitten, kun kuitenkin joskus sorrun ostamaan sen omena-kanelin.

PERUSTIEDOT

Mitä: Lajitelma Pukan haudukkeita ja vihreää teetä, arvion kohteena Three Green Tea, joka on sekoitus Senchaa, Oothua ja Suoi Gangia.

Mistä: Pukkaa myyvät Punnitse&Säästä, Ruohonjuuri, todennäköisesti myös muut ekokaupat ja hyvällä tuurilla jopa isommat marketit. Valikoima todennäköisesti vaihtelee.

Hintahaarukka: 4-6 € / 20 pss

Pukka on tehnyt sen virheen tässä lajitelmassa, että samaan pakettiin on ängetty monta aika vahvaa maustetta. Vaikka pussit ovat yksittäispakattuja, hajut sekoittuvat. Vihreä tee tuoksuu fenkolille. Itse asiassa kaikki lajitelman pussit tuoksuvat sille, enemmän tai vähemmän. Ei hyvä. Seuraava virhe on, että Three Green -pussissa lukee käytettyjen teelaatujen lisäksi whole leaf tea, jonka ainakin minä ymmärrän siten, että siellä narun päässä pitäisi roikkua ihan teelehden näköisiä lehtiä. Sitä sorttia, jota löytyy irtoteepaketista. Myönnettäköön, että olen nähnyt pienemmäksikin jauhettua teepölyä (Lipt...siis eräiden tiettyjen merkkien pusseissa), mutta kyllä nuo nyt oli aika kaukana ihan oikeista teelehdistä. Ei hyvä.

Myönnän odottaneeni Pukalta paljon enemmän. Tuotteet ovat hintavia ja luomua, joten odotin saavani vähintään jotakin Clipperin tasoista. Vihreä teesekoitus maistuu kyllä hassulla tavalla hippimäisen luomulta: se ei tuo mieleen feng shuita ja teeseremoniaa, vaan joogan ja ayurvedan. Johtunee osittain läpitunkevasta fenkolin tuoksusta. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, että tee sijoittuu mielessäni enemmän Intiaan kuin Kiinaan tai Japaniin, mutta läpitunkeva stereotypia rastapäisistä vegaaneista litkimässä Pukkaa joogamaton päällä on vähän ikävä. Ei vihreä tee saisi herättää tällaisia osoittelevia mielikuvia; sen pitäisi olla universaali juoma.

Vihreänä pussiteenä maku taas jää aika mitäänsanomattomaksi. Teeltä se toki maistuu enemmän kuin monien halvempien merkkien vihreät versiot. Ehkä vain kuvittelen, mutta tuntuu, että tämä tee kitkeröityy pussiteeksi vähän turhan helposti, ihan vaan seistessään hetken mukissa. Ja mä sentään pidän pienestä kitkerästä vivahteesta vihreässä teessä. Kitkeröitymistaipumus saattaa toki kertoa siitä, että pussissa on vähän laadukkaampaa ja siksi huolellisempaa hauduttamista vaativaa tavaraa, mutta sitten taas pussin ylimalkaiset haudutusohjeet eivät ole sen seikan kanssa missään linjassa.

Plussaa tuotteet saavat tietenkin luomutuotannosta ja Fairtrade-merkinnöistä sun muista sertifikaateista. Ne tosin nostavat osaltaan myös hintaa. Tiedän antavani Pukalle vielä uuden mahdollisuuden, mutta ensimmäinen kokeilu ei oikein vakuuttanut. Myönnän olevani sekä hieman yllättynyt että varsin pettynyt.

TUOMIO

Plussat: Eettinen tuotantotapa ja kaunis pakkaus.

Miinukset: Epäonnistunut lajitelma: voimakkaiden mausteiden hajut sekoittuvat toisiinsa, teen maku ja laatu eivät vastaa hinnan asettamia odotuksia.

Ostaisinko uudestaan: En tätä nimenomaista lajitelmaa.

Arvosana (1-5): 2

Teetä kahvilassa: Tampereen Vohvelikahvila

Ennen Prahan reissua piipahdin Vohvelikahvilassa. Siis siinä Ojakadun versiossa, vohvelikahviloita kun on Tampereella kaksi, eivätkä ne käsittääkseni ole samaa firmaa, vaan toistensa kilpailijoita. Ojakadun paikka mainostaa itseään "aitona ja alkuperäisenä". Paikka on pieni ja suosittu: varsinkin kesäisin olen monta kertaa osunut sinne niin, että kaikki pöydät ja tuolit ovat varattuna. Eikä toisaalta ihme, sillä vohvelit ovat ihania ja ne tarjoillaan runsaan kermavaahtovuoren kera. Paitsi suolaiset versiot tietysti. Vaikka tälläkin kertaa toki söin omenavohvelin, tarkastelin paikkaa eritoten teenjuojan näkökulmasta.

Sanottakoon, että mä en oikein tähän asti ole perustanut sitruuna- tai limeteestä. Vohvelikahvilan irtoteevalikoiman nähtyäni uskaltauduin kuitenkin tällä kertaa testaamaan vihreää sitrusteetä. Tarjolla oli laatikollinen pussiteetä: perus-Twiningseja ja -Nordqvisteja. Tiskin takana lasipurkeissa esitelty irtoteevalikoima haiskahti vahvasti Forsmanille (kuvaannollisesti toki), mutta siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa. Irtoteet ovat vihreitä tai mustia, ja myös rooiboksen juojat on huomioitu. Teevalikoima ei siis ole erityisen omaperäinen tai rohkea, mutta kuitenkin aivan riittävän hyvä. Etenkin siihen nähden, että kahvilan päätuote todella ovat vohvelit, eikä kahvi, tee ja niiden kanssa puputettavat kakut ja pullat.

Mulle kerrottiin, että Vohvelikahvila hankkii teensä sikäli "fiilispohjalta", että välillä saatetaan kokeilla jotakin uutta, mutta jos jonkin teelaatu on suosittu, se ilman muuta pidetään valikoimissa. Ostaessani yhden mukillisen teetä lehdet tulivat käytännöllisesti pihdeissä (teetä ei siis ollut saatavana valmiiksi haudutettuna) ja vesi oli oikean lämpöistä. Se, mikä mua erityisesti ilahdutti, oli että pannullinenkin teetä tulisi teepannussa eikä pressopannussa. Tässä on toki eri koulukuntia ja mieltymyksiä, mutta mua suoraan sanoen hirvittää ajatus herkkien teelehtien pahoinpitelystä kahvin valmistukseen tarkoitetussa pressopannussa. Kahvilayrittäjät: älkää tehkö sitä. Tai no jos ainoa toinen vaihtoehto on pelkästään Liptonin pusseista koostuva valikoima, niin tehkää, mutta oikeasti pari kunnollista teepannua ei ole kovin iso sijoitus.

Ja se sitrustee? Ei se oikeasti ollut pahaa! Monesti sitrusteet jättävät hampaisiini tahmean tunteen, mikä on siis pääsyy siihen, miksen oikein pidä niistä, mutta tämä nimenomainen versio oli oikein hyvää. Ei pistävän sitruunaista, vaan sellaista sopivan pehmeää. Ja vohveleista en valita koskaan. Ei mua oikeastaan muu jäänyt hämäämään kuin paikan hinnastossa oleva pieni epäloogisuus: santsikupillinen kahvia oli merkitty 50 sentin hintaiseksi, mutta teen kohdalla tällaista vaihtoehtoa ei edes tarjottu. Hassua, kun kyse olisi kuitenkin lähinnä kuumasta vedestä; samasta pussista tai irtoteeannoksestahan hauduttaa ihan hyvin vielä toisenkin kupin. Ehkäpä kyseessä on kuitenkin vain pieni ajatusvirhe tai huolimattomuus. :)

Teenjuojan Praha

Okei, otsikko lupaa ehkä vähän enemmän kuin mitä tässä postauksessa taannoisen reissuni perusteella kerron, mutta ainakin yritän parhaani. Ja toisaalta, kokemuksethan ovat henkilökohtaisia, eikä niistä voi kiistellä ja niin edespäin...

Reissasimme tosiaan poikaystäväni kanssa ennen joulua Tšekin pääkaupunkiin Prahaan, jossa ajatuksena oli perinteisten turistikohteiden katselun lisäksi kierrellä joulutoreja. Ja teehuoneita, mä kun olin lukenut niitä olevan kaupungissa jonkun verran ja innostuin tietysti entisestään. Aluksi on pakko sanoa, että kun lähdet Prahaan etsimään teehuoneita, on ihan sama, suunnitteletko etukäteen, missä paikoissa käyt ja missä et, vai kierteletkö kaupunkia ja yrität bongailla kylttejä, joissa lukee čaj (tee) tai čajovna (teehuone). Homma nimittäin luisuu joka tapauksessa jälkimmäiseen, ellet tunne joko kaupunkia tai tsekkiläistä katujen merkitsemistapaa todella hyvin. Mulla tosiaan oli merkittynä karttaan muutama teehuone ihan esimerkin vuoksi, mutta onnistuimme löytämään niistä vain yhden, ja sekin oli sen näköinen, ettei ole ollut auki aikoihin. Oikeastaan kaikki teekaupat ja -huoneet, joissa kävimme, löysimme sattumalta. Kyllä niitä siinä kaupungissa siis on. Kuvausolosuhteet ja -välineistöni eivät valitettavasti oikein sopineet yhteen, joten kuvat ovat lähinnä pieniä yksityiskohtia.

Ehkä helpoimmin löydettävä teehuone, Dobrá čajovna, sijaitsee melkeinpä Prahan ytimessä, Venceslauksen aukion vieressä. Me satuimme sinne sellaiseen aikaan, että paikka oli suht täynnä paikallista väkeä. Myytti murtuu: tsekit juovat muutakin kuin olutta! Poikaystäväni jätti vastuun teen tilaamisesta minulle, mutta esitti toiveen saada vihreää teetä. Tilasin siis banchaa (japanilaisten vihreää "arkiteetä"), mikä oli minulta typerä virhe - mieshän ei ollut juonut vihreää teetä kuin pussimuodossa, jossa se maistuu aivan toiselle kuin kunnolla haudutettuna irtoteenä. Ja eihän se oikein kuulemma hyvää ollut.

No, oppia ikä kaikki, tosin itse kyllä pidin teestä. Paikan henkilökunta oli kovin kiireistä suuren väkimäärän takia, mutta varsinkin nuoremmat työntekijät olivat oikein ystävällisiä. Heidän esimiehekseen olettamani herrahenkilö, joka sattui palvelemaan minua ostaessani teetä kotiin vietäväksi, taas oli sitä vähemmän asiakaspalveluhenkistä sorttia. Kielimuuri aiheutti pienen väärinkäsityksen, jonka seurauksena sain osakseni suoranaista vittuilua. Lisäksi Dobrá čajovna oli teehinnoiltaan kallein, josta mitään ostin, vaikka näkyi se toki sitten laadussakin. Paikka sinällään on oikein viehättävä - ja sen verran hämärä, ettei sisätiloissa voinut haaveillakaan käsivaralla kuvaamisesta ilta-aikaan. Enkä mä siltä kyseenalaiselta asiakaspalveluosaajalta olisi uskaltanut kysyäkään, vaikka Prahassa kyllä muuten suhtauduttiin kuvausaikeisiini suopeasti.

Jos nyt Dobrá čajovna ei ihan tahrattoman positiivista vaikutelmaa antanutkaan, löytyi niin ikään keskustan tuntumasta paikka, johon suorastaan rakastuin. Paikan nimi on ilmeisesti vain yksinkertainen Čaj, ja sillä on myös verkkokauppa. Mutta se liike! Se on ihanan valoisa, rauhallinen, yksinkertaisen tyylikäs, ja siellä on akvaario. Työntekijätkin olivat ystävällisiä ja avuliaita (ja okei, myönnetään että tiskin takana seissyt mies oli ihan komeakin). Täällä joimme minun valitsemaani valkoista teetä, josta poikaystävänikin piti. Teen nauttimista varten kipusimme teehuoneen pienelle ullakolle istumaan. Sielläkin oli hämärää: ilmeisesti tsekkien mielestä teetä ei kuulu nauttia kirkkaassa valaistuksessa. Tai jotain. Paikan teet olivat varsin edullisia, mutta teetarvikkeet taas ylittivät rajatun budjettini roimasti - ne kun olivat ymmärtääkseni suoraan Japanista tuotua käsityötä, mikä toki selittää hinnan. Paksummalla lompakolla olisin varmaan ostanut koko puljun tyhjäksi.

Mä en pahemmin ole Keski-Euroopassa reissanut, ja olin aivan autuaan tietämätön saksalaisesta ketjusta nimeltä TeeGschwender. Sillä on Prahassa myymälä, jossa on isot valikoimat teetä ja jonkun verran myös teetarvikkeita. Firman jouluteetä sai maistaa ilmaiseksi ja kaikkia myynnissä olevia irtoteelaatuja sai haistella hyllyn reunalla olevista näytepurkeista. Kun pyysin luvan kuvata, prahalaiseksi suorastaan poikkeuksellisen englanninkielentaitoinen myyjätär antoi hymyillen luvan, kertoi mihin voin halutessani lähettää ottamiani kuvia ja haki minulle kirjasen, joka kertoi firmasta ja sen teevalikoimasta - ja itse asiassa ilahduttavasti myös teestä ja sen viljelystä yleiselläkin tasolla. Maistamani teet nyt eivät mitään hirveän erikoisia olleet - ei toki pahaakaan, mutta samalla tavalla vähän "kaupallisen makuista" kuin vaikka Nordqvist ja Forsman täällä meillä. Teetä en sieltä siis ostanut, mutta jotakin muuta kyllä. Siitä lisää tuliaispostauksessa, kun saan sen joskus naputeltua. (Mainittakoon, että postauskenttään liittämiäni kuvia yhtäkkiä hukkaava Blogger ei ainakaan tee hommasta yhtään helpompaa.)

Himoitsin toki teetarvikkeita monessakin paikassa, mutta oli nämä TeeGschwenderinkin kupit ja pannut aika ihania. Varsinkin nuo valkoiset kukkakoristeiset olivat minusta ihania; poikaystäväni suosikki taas oli tuo ylemmän kuvan lohikäärmekuvioinen. Hinta oli kuitenkin sen verran kova ja materiaali turhan herkkää lentokoneessa kuljetettavaksi, että jätimme posliiniastiat ostamatta. Toisissa olosuhteissa olisin...no te tiedätte.

Osuimme toki vielä pariin muuhunkin paikkaan. Toinen oli piskuinen ja pirun kallis, vähän englantilaistyylinen laatuteekauppa Vltavan rantamilla, toinen hämärä ja hiljainen teehuone hotellimme lähellä vähän sivummalla keskustasta. Ensimmäisessä kävimme vain kääntymässä, toisessa jutustelin mate-astioista tiskin takana seisseen nuoren miehen kanssa. Sen lisäksi, että poika puhui aika huonoa englantia, hän ei selvästikään olisi osannut vastata kysymyksiini edes äidinkielellään, ja oli muutenkin kovin nuoren oloinen pyörittämään teehuonetta yksinään - siellä kun ei siis ollut ketään muita, ei asiakkaita eikä työntekijöitä. Tuumasimme poikaystäväni kanssa, että poika taisi olla vanhempiaan tuuraamassa, kun nämä olivat joululomalla.

Mutta jotta kuva ei jäisi liian ruusuiseksi: teetä kyllä saa Prahassa melkeinpä joka kuppilassa, mutta jos ihan kunnon teetä haluat, mene teehuoneeseen. On vähän hassua, että kaupungissa selvästi on ihan oikea teekulttuurikin, mutta se elää vain noissa pienissä aiheeseen erikoistuneissa liikkeissä. Tavallisessa kahvilassa saat todennäköisesti eteesi ihan sen saman kuin niin usein Suomessakin: kupin kuumaa vettä ja teepussin.