Teearvostelu: Xtra Ruusunmarja-hibiskus

Kyllä, luitte otsikon oikein. Olen yleensä ohittanut halpamerkkien teet ja haudukkeet automaattisesti vaivautumatta edes maistamaan niitä, mutta tulin taannoin pohtineeksi, että mitäköhän ne muuten yleensä maksavat. Niinpä pysähdyin kauppareissullani katsomaan S-marketin teehyllyä ja näin, että Xtran haudukkeiden hinnaksi on asetettu 0,99 euroa. Mutta voiko halpa olla hyvää?

PERUSTIEDOT
Mitä: Ruusunmarja-hibiskushauduke
Mistä: S-ryhmän kaupat
Hinta: n. 1 euro / 20 pss

Ensimmäisenä on otettava huomioon, että kyseessä on hauduke, eli juoma ei sisällä teepensaan lehtiä lainkaan. Eikä ainesosaluettelossa ainakaan myönnetä, että mukana olisi mitään lisäaineitakaan - vain ruusunmarjaa ja hibiskusta. En siis vertaisi tätä Xtran teetuotteisiin. Sata pussia mustaa teetä alle parilla eurolla on vähän turhan epäilyttävää.

Epäilyksellä mä tosin suhtauduin tähänkin tuotteeseen, mutta oikeastaan ihan turhaan. Paketti ja pussit ovat toki ulkomuodoltaan hyvin riisuttuja, ihan rehellisesti halpoja. Ehkä se herätti epäluuloja. Toisaalta paketin merkintöjä katsoessani mietin, että jos haudukkeessa todella on vain kaksi ainesosaa, täytyy tunaroida aika huolella, että homma menisi täysin pieleen.

Ja oikeasti: haudukkeen maku on pehmeä, muttei liian makea, ja vaikka enemmän itse suosinkin teen makua, olen silloin tällöin juonutkin ruusunmarja-hibiskusta. Esimerkiksi tähän iltaan se sopi mulla hyvin, kun olen tuntenut oloni väsyneeksi ja nuutuneeksi päiväunista huolimatta (veikkaan, että torstaisella verenluovutuksella on jotain tekemistä asian kanssa). Hauduke tuo mukavan lämpimän olon, ehkä vähän toisella tavalla kuin aito tee.

Halpamerkkien haudukevalikoimat ovat tietysti aika simppeleitä. Suppeita ja perinteisiä, juurikin sitä kamomillaa, piparminttua ja hibiskusta. Jos haluaa erikoisempia yhdistelmiä, pitää tietenkin maksaa enemmän, mutta jos perusmaut riittävät - kuten mulla, joka juon aika vähän haudukkeita, ellen testaile niitä blogia varten - en näe, miksei rahojaan voisi säästää vaikka laadukkaamman teen ostamiseen ja hankkia haudukepussinsa halvemmalla. En jaksa uskoa, että Xtra ja vaikkapa Clipper kykenisivät tekemään niin erilaisia haudukepusseja, että ero olisi todella huomattava.

TUOMIO
Plussat: Hinta-laatusuhde.
Miinukset: Identiteettikriisi, joka seuraa siitä, että oikeasti pidät halpatuotteesta
Ostaisinko uudestaan: Yllättävää kyllä, mutta voisin hyvinkin ostaa
Arvosana (1-5): 4 (koska en mä nyt ihan korkeimpia pisteitä kehtaa Xtralle antaa)

Tänään 6.2. vietetään muuten myös teen päivää, joten kannattaa vilkuilla, miten lähialueiden kahvilat ja etenkin teekaupat ovat sen huomioineet. Teen päivän Facebook-ryhmästä löytyy tietoa tarjouksista ja tapahtumista.

Teelähetys Koreasta

Olen jo vuosien ajan käynyt kirjeenvaihtoa eteläkorealaisen ikätoverini Chung-Ah'n kanssa. Meillä on noin viikon verran ikäeroa, ja maalis-huhtikuun vaihteessa olemmekin pitäneet tapana lähettää toisillemme synttärikirjeet, yleensä pienet lahjatkin. Kumpikin sai tänä vuonna synttärilähetyksensä myöhässä, mutta ajatus on tietenkin tärkeämpi kuin ajoitus. Vuosien kuluessa muistamisiin tulee tietenkin enemmän henkilökohtaisuutta: lähetin ystävälleni korvakorut, jotka muistuttavat hänen joulukuisesta vierailustaan luonani. Minun paketistani taas löytyi - yllätys yllätys - teetä.

Etelä-Koreassa tuotetaan ja juodaan monien muiden Kaukoidän maiden tapaan paljon teetä, mutta tämä tuote on oikeastaan hauduke, eikä siis sisällä teepensaan lehtiä. Sitä myydään nimellä Sweet Dew Tea tai Hydrangea Tea. Hydrangea-kasvia kutsutaan meillä hortensiaksi; haudukkeeseen käytetään hydrangea serrata -lajikkeen lehtiä. Muut lajikkeet (tai ainakin osa niistä) ovat ymmärtääkseni myrkyllisiä, joten kotipihalla kasvavasta hortensiasta ei välttämättä kannata lähteä keittelemään omia rohtoja.

Hortensiahauduke on suurilehtistä ja riittoisaa. Ihmettelin aluksi purkin kyljessä seisovia haudutusohjeita: vain yksi lehti mukia tai pannua kohti? Hieman epäillen kokeilin, mutta se todella riitti! Hauduke on sen verran makeaa, että suurempi lehtimäärä tekisi siitä luultavasti liiankin voimakasta. Oikein haudutettuna se on kuitenkin oikein hyvän ja suomalaisen suuhun aika persoonallisenkin makuista. Chung-Ah kertoi, että hortensiajuoman sanotaan olevan hyväksi terveydelle ja avuksi laihduttamisessa - luulisi ainakin makeannälkään purevan. Kofeiinia se ei sisällä.

Jos hortensiahauduketta Suomesta saakin, se ei ainakaan ole kovin yleisesti kauppojen valikoimissa. Minulle tuote oli aivan uusi, enkä tähän hätään löytänyt minkäänlaista tietoa siitä, missä sitä meillä myytäisiin ja mihin hintaan. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, mikäli tilaisuus joskus tulee.

Olettehan muuten huomanneet, että ensi viikon lauantaina 9.5. vietetään ensimmäistä valtakunnallista Teen päivää?

Teearvostelu: Pukka Wild Apple & Cinnamon

Se siitä aktiiviseen postaustahtiin palaamisesta sitten. Mikäs tässä kuukauden blogitaukoa pitäessä...tosin tämä harmittanee itseäni kaikkein eniten, sillä pitkä tauko teebloggailussa tarkoittaa myös pitkää taukoa kunnollisesta teenjuonnista. Siis sellaisesta, jossa ehdin todella keskittyä siihen, mitä juon ja sen jälkeen mahdollisesti myös kirjoittaa siitä. En ole itse asiassa edes ostanut teetä kotiin tammikuun hamstrauksen jälkeen. Teetarvikkeita kylläkin: uusi siivilä ja tämän postauksen kuvissa näkyvä jättimuki, jonka nimesin Saaviksi. Se vetää vajaan litran verran nestettä ja on minun kaltaiselleni puolidementikolle sikäli ihan hyvä, että siihen voi unohtaa teepussin pitkäksikin ajaksi ilman, että lopputulemana on juomakelvotonta tervaa.

Mulla on tapana antaa asioille ja ihmisillekin yleensä toinen tilaisuus, ellei ensimmäinen kokemus ole ollut aivan totaalisen katastrofaalinen. Toisinaan se on virhe (minttutee), toisinaan erittäin kannattavaa (valkoinen tee). Joskus ihmettelen, miksi edes yritän uudestaan (Lipton). Tällä kertaa toisen tilaisuutensa sai aiemmin pettymykseksi jäänyt Pukka; heitin Saaviin hautumaan pussin villiomena-kanelihauduketta, jota tammikuussa ostin. Ja täytyy sanoa, että mitä hittoa nyt taas.

PERUSTIEDOT

Mitä: Villiomenan ja kanelin makuinen mauste- ja hedelmähauduke.

Mistä: Jos varman päälle haluat pelata, suuntaa Punnitse&Säästä -liikkeeseen tai Ruohonjuureen.

Hintahaarukka: 4-6 € / 20 pss

Siis ihan oikeasti. Se ei ole pahaa, en mä sillä. Mutta kyllä mä tältäkin odotin enemmän - tai ainakin jotakin vähän toisenlaista. Ensinnäkin mua ihmetyttää, miksi tähänkin haudukkeeseen on haluttu laittaa lakritsanjuurta. Toki se on makeaa ja omalla tavallaan ihan hauskan makuista, mutta kun sitä on joka ainoassa maustehaudukkeessa, se alkaa väkisinkin vähän kyllästyttää. Se kun on kuitenkin melko läpitunkevaa, varsinkin suurina määrinä. Tästäkin pakkausselosteesta on pääteltävissä, että haudukkeessa on vain kanelia enemmän kuin lakritsanjuurta. Heitän villin veikkauksen (kun en tiedä todellista tilannetta), että viimeksi mainittu on edullista ja siksi niin kovin yleistä haudukkeissa.

Toistan vielä, että hauduke ei missään tapauksessa maistu pahalta - juon sitä oikein mielelläni - mutta kun olen vertailukohdaksi sattunut juomaan juuri tänään omena-maustehauduketta, joka oikeasti maistuu omenalle, Pukka tuotti taas hienoisen pettymyksen. Toki tässäkin omena maistuu, mutta aika etäisesti. Viiniarvostelussa tuota kutsuttaisiin luultavasti hennon omenaiseksi. Siis että jos oikein mielikuvitustaan käyttää, niin kyllä sieltä sitäkin on maistettavissa. Muuten se maistuu ihan jollekin muulle. Tässä tapauksessa ei oikein edes kanelille, vaan aggressiiviselle lakritsanjuurelle, jonka alta tulee jälkimaussa häivähdyksiä haudukkeen muista ainesosista, jos keskittyy juomaansa. Sikälikin se muistuttaa maallikon lipittämää valkoviiniä: kyllä se alas menee ja on ihan hyvääkin, mutta ei sieltä sitä petrolia, ladonseinää ja kissankusta tavallisen kuolevaisen kieli maista. Ehkä ihan hyväkin noissa tapauksissa.

TUOMIO

Plussat: Pukan perusplussat: eettisyys ja kaunis pakkaus.

Miinukset: Maku on ihan hyvä, muttei vastaa tuotteen nimen asettamia odotuksia. Lakritsanjuuri peittää omenaa ja kanelia aivan liikaa.

Ostaisinko uudestaan: Mahdollisesti.

Arvosana (1-5): 3

Tammikuun teeostoksia

Elikkä siis. Mähän olen periaatteessa jatkuvassa ostolakossa teen suhteen. Periaatteessa. Mulla on kotona iso hyllyllinen ja rapiat teetä ja haudukkeita, eikä lisää olisi mitään erityistä tarvetta ostaa, mutta siinä missä joku muu sortuu aina alennusmyyntien aikaan kenkäkauppaan, mun heikko kohtani on tee. En tartu ihan jokaiseen näkemääni tarjouspakettiin, mutta kun Punnitse & Säästä -myymälän ikkunaan ilmestyy ota 3, maksa 2 -juliste...noh, arvaatte varmaan. Mua ei pidättele mikään. Tarjosin hiljattain eräälle ihmiselle teetä, ja hänen kommenttinsa asiaan oli, että "toit sitten melko reilusti tota teetä" kun päätin hoitaa tarjoilun lyhyen kaavan kautta ja löin pöytään neljää laatua pussiteetä. Vain neljää!

Kun tilaisuus tuli, sorruin uuteen Pukka-ostokseen pikemmin kuin odotin. Juttelen tuotteesta lisää joskus myöhemmin, mutta kyllä se edellistä kokeilua paremmalta vaikuttaa. Villiomena-kaneli-haudukkeen kaveriksi päädyin ostamaan pari pakettia Forsmanin irtoteetä, vaikka aluksi harkitsin Twiningsin Suomessa vähän harvinaisempia tuotteita.

Tarjousostosteni kaksi muuta teetuotetta ovat Forsmania. En käytä puolukkaa juuri koskaan ruoanlaitossa tai leivonnassa tai muutenkaan, ja pakkauksen ruusukoristeinen enkelietiketti on sitä tyylilajia, joka mua suorastaan ärsyttää (en tiedä miksi). Pussia nuuhkiessa siitä nousi kuitenkin niin kiva ja pehmeä puolukan ja vaniljan tuoksu, että päädyin ostamaan sen kokeiluun. Kastepisarateetä ostin saadakseni vaihtelua vähän suppeaksi jääneeseen maustamattoman vihreän teen valikoimaani. Huomasin paketteja katsellessani, että mustan teen juominen on jäänyt mulla viime aikoina tosi vähiin. Se on oikeastaan tosi sääli, ja asialle pitäisi varmaan tehdä jotain lähiaikoina. Ehkä käyn hakemassa vielä lisää tarjousteetä ja valitsen mukaan jotain mustaakin. :D

Yksin asuvana mulla on ollut mielenperukoilla ajatus, että tarvitsisin pienen teepannun, sillä omistamani pannut ovat yhden ihmisen juomille aika isoja. En ole etsiskellyt pannua kovin aktiivisesti, mutta törmäsin sellaiseen hortoillessani maanantaina ajankuluksi Tigerissa. Hinta ei ollut kova ja pannu oli sopivan kokoinen, joten tuumasin, että lähteköön mukaan. Seitsemällä eurolla sainkin varsin pätevän sihdillisen pikkupannun. Sihti on sen verran harva, että jos irtoteesi sattuu olemaan kovin hienojakoista, saatat saada lehtiä myös juomaasi, mutta kyllä tuolla perusforsmanit hyvin menevät, suurempilehtisistä laatutuotteista puhumattakaan. Tigerin valikoimat vaihtuvat minusta aika nopsaan tahtiin, joten edullisen pannun haluavien kannattaa varmaan käydä noutamassa omansa mahdollisimman pian. Mäkin vielä pohdin, pitäisikö noita itse asiassa olla varmuuden vuoksi kaapissa toinenkin.

Tällaista tänään. Toista blogiani seuraavat tietävät, että olen äskettäin eronnut ja siksi postaaminenkin on jäänyt vähemmälle, mutta nyt kun elämä alkaa taas voittaa, yritän taas päästä itseänikin miellyttävään postaustahtiin. Toiveita ja ideoita teeaiheisiin juttuihin saa aina esittää! :)

Teearvostelu: Pukka Three Green Tea

Hairahduin ennen Prahan reissua taas kerran teehyllyille, vaikka omassa kaapissanikin on melkein yhtä laaja valikoima kuin tavallisessa ruokakaupassa. Ilman niitä Liptoneita toki. Tällä kertaa halusin kokeilla Pukka-merkin tuotteita, joita olin jo kauan kuolannut (ne paketit on niin kauniita!) mutta jättänyt ostamatta, koska ovat melko kalliita. Varsinkin ollakseen suurimmaksi osaksi mauste- ja hedelmähaudukkeita, eikä teetä, vaikka luomua ovatkin. Ensin ajattelin itselleni kovin tyypillistä valintaa, omena-kanelia, mutta sitten järkeilin, että ehkä on parempi ostaa lajitelma, jos kerran 20 pussista maksan melkein vitosen.

Niinpä päädyin sitten valitsemaan lajitelman, jossa on "kolminkertaisia" pusseja: kolmen mintun, kolmen fenkolin, kolmen tulsin ja kolmen inkiväärin haudukkeet sekä kolmen vihreän teelaadun sekoitus. En ole vieläkään ehtinyt maistella ajatuksen kanssa noita kaikkia, ja myönnettäköön, että esimerkiksi tuo minttutee vähän jännittää mua. Vaikka olen minttusuklaan suuri ystävä, kovin voimakas mentoli tekee minulle lähinnä huonon olon (opin olemaan lainaamatta poikaystävien suihkusaippuoita kun huomasin, että miesten pesuaineisiin usein lisättävä mentoli yhdistettynä höyryävän kuumaan suihkuun ei ole hyvä idea). Tulsi taas oli mulle aivan outo rehu. Googlaamalla selvisi, että se on Intiassa suosittu yrttikasvi, jota nimitetään myös pyhäksi basilikaksi. Hindut käyttävät sitä osana uskonnollisia rituaaleja, mutta sitä pidetään myös lääkekasvina.

Mietin pitkään, miten käsittelen pussilajitelmaa blogissa. Viiden tuotteen arvioiminen samassa postauksessa tekee vain sekavan vaikutelman, enkä toisaalta pidä järkevänä tehdä viiden postauksen sarjaa yhdestä teepaketista. Tee ja haudukkeet ovat makuasioita. Veikkaan, että jos joku inhoaa inkivääriä ja fenkolia yli kaiken, mun arvioni niistä tuskin vaikuttaa ostopäätökseen yhtään mitenkään. Päädyin siis arvioimaan tuon vihreän teesekoituksen ja kirjoittamaan sen perusteella saamani yleiskuvan Pukan tuotteiden laadusta. Palaan yksittäisiin haudukemakuihin sitten, kun kuitenkin joskus sorrun ostamaan sen omena-kanelin.

PERUSTIEDOT

Mitä: Lajitelma Pukan haudukkeita ja vihreää teetä, arvion kohteena Three Green Tea, joka on sekoitus Senchaa, Oothua ja Suoi Gangia.

Mistä: Pukkaa myyvät Punnitse&Säästä, Ruohonjuuri, todennäköisesti myös muut ekokaupat ja hyvällä tuurilla jopa isommat marketit. Valikoima todennäköisesti vaihtelee.

Hintahaarukka: 4-6 € / 20 pss

Pukka on tehnyt sen virheen tässä lajitelmassa, että samaan pakettiin on ängetty monta aika vahvaa maustetta. Vaikka pussit ovat yksittäispakattuja, hajut sekoittuvat. Vihreä tee tuoksuu fenkolille. Itse asiassa kaikki lajitelman pussit tuoksuvat sille, enemmän tai vähemmän. Ei hyvä. Seuraava virhe on, että Three Green -pussissa lukee käytettyjen teelaatujen lisäksi whole leaf tea, jonka ainakin minä ymmärrän siten, että siellä narun päässä pitäisi roikkua ihan teelehden näköisiä lehtiä. Sitä sorttia, jota löytyy irtoteepaketista. Myönnettäköön, että olen nähnyt pienemmäksikin jauhettua teepölyä (Lipt...siis eräiden tiettyjen merkkien pusseissa), mutta kyllä nuo nyt oli aika kaukana ihan oikeista teelehdistä. Ei hyvä.

Myönnän odottaneeni Pukalta paljon enemmän. Tuotteet ovat hintavia ja luomua, joten odotin saavani vähintään jotakin Clipperin tasoista. Vihreä teesekoitus maistuu kyllä hassulla tavalla hippimäisen luomulta: se ei tuo mieleen feng shuita ja teeseremoniaa, vaan joogan ja ayurvedan. Johtunee osittain läpitunkevasta fenkolin tuoksusta. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, että tee sijoittuu mielessäni enemmän Intiaan kuin Kiinaan tai Japaniin, mutta läpitunkeva stereotypia rastapäisistä vegaaneista litkimässä Pukkaa joogamaton päällä on vähän ikävä. Ei vihreä tee saisi herättää tällaisia osoittelevia mielikuvia; sen pitäisi olla universaali juoma.

Vihreänä pussiteenä maku taas jää aika mitäänsanomattomaksi. Teeltä se toki maistuu enemmän kuin monien halvempien merkkien vihreät versiot. Ehkä vain kuvittelen, mutta tuntuu, että tämä tee kitkeröityy pussiteeksi vähän turhan helposti, ihan vaan seistessään hetken mukissa. Ja mä sentään pidän pienestä kitkerästä vivahteesta vihreässä teessä. Kitkeröitymistaipumus saattaa toki kertoa siitä, että pussissa on vähän laadukkaampaa ja siksi huolellisempaa hauduttamista vaativaa tavaraa, mutta sitten taas pussin ylimalkaiset haudutusohjeet eivät ole sen seikan kanssa missään linjassa.

Plussaa tuotteet saavat tietenkin luomutuotannosta ja Fairtrade-merkinnöistä sun muista sertifikaateista. Ne tosin nostavat osaltaan myös hintaa. Tiedän antavani Pukalle vielä uuden mahdollisuuden, mutta ensimmäinen kokeilu ei oikein vakuuttanut. Myönnän olevani sekä hieman yllättynyt että varsin pettynyt.

TUOMIO

Plussat: Eettinen tuotantotapa ja kaunis pakkaus.

Miinukset: Epäonnistunut lajitelma: voimakkaiden mausteiden hajut sekoittuvat toisiinsa, teen maku ja laatu eivät vastaa hinnan asettamia odotuksia.

Ostaisinko uudestaan: En tätä nimenomaista lajitelmaa.

Arvosana (1-5): 2

Teearvostelu: Forsman Mate Mansikka-Granaattiomena

Tiedän tietäväni teestä todennäköisesti aika paljon enemmän kuin keskiverto suomalainen. Siis teestä: haudukkeita eli teepensaan lehtiä sisältämättömiä "teejuomia" käytän loppujen lopuksi aika vähän. Enkä mä siltikään mikään asiantuntija ole; paljon on vielä opittavaa ja maistettavaa. Mate oli yksi sellainen, josta tiesin toki jotakin, mutta jota en ennen blogin perustamista ollut vielä ehtinyt maistaa. Karmeasta Lipton-kokeilustani karaistuneena tuumin, että ei se ainakaan sitä moskaa hirvittävämmältä voi maistua, ja niinpä kävin sitten hakemassa pussin Forsmanin Mate-hauduketta. Tosin maustettuna, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Mate (tai maté tai yerba maté) on Argentiinan kansallisjuoma. Oikeastaan mate tarkoittaa alunperin kai kurpitsaa, josta juomalle valmistettiin muinoin astia. Kasvi, jonka lehdistä juoma uutetaan, on nimeltään yerba. Perinteinen tapa juoda matea on varsin sosiaalinen: seurueella on yksi yhteinen kuppi, josta kukin imee vuorollaan juomaa yhteisellä pillillä, bombillalla. Joidenkin mielestä rituaali kuulostaa tietenkin epähygieeniseltä ja sivistymättömältä. Itsehän laittaisin näiden arvostelijoiden asemassa suuta soukemmalle, ennen kuin joku ehtii muistuttaa, miten Suomessa on käyty tanssilavan takana ottamassa huikkaa yhteisestä taskumatista. Siinä voidaan sitten keskustella sivistyneisyydestä, kun argentiinalainen nauttii rauhassa mateaan ja suomalainen esittää jotakin valssin ja jenkan sekoitusta muistuttavaa koreografiaa tanssilavan keskisalkoa vasten.

PERUSTIEDOT

Mitä: Mate-hauduke mansikka- ja granaattiomenaöljyllä, mansikan paloilla ja ruusun terälehdillä maustettuna

Mistä: Punnitse&Säästä, mahdollisesti myös muut ekokaupat ja hyvällä tuurilla Forsmania myyvät marketit

Hintahaarukka: 2-4 € / 60 g

Matea pidetään jonkinlaisena superjuomana. Sen lisäksi, että siinä on reippaasti kofeiinia, sen sanotaan sisältävän paljon antioksidantteja, lisäävän kylläisyyden tunnetta ja jopa parantavan mielenterveyttä. Onpa joku sanonut sen toimivan lääkkeenä siihen olotilaan, joka taskumattinsa itsekseen tyhjentäneellä suomalaisella todennäköisesti on seuraavana aamuna. Kofeiinin määrä on pienempi kuin kahvissa, mutta suurempi kuin teessä. Teen kofeiinin tavoin maten kofeiini vaikuttaa kuitenkin hitaammin: piristävä vaikutus ei tule kahvimaisena "piikkinä", vaan hitaammin ja lempeämmin. Tämä tosin perustuu lukemaani, eikä omaan kokemukseeni, koska inhoan kahvin hajuakin, enkä ole sitä koskaan pientä maistamista enempää juonut. 

En tiennyt olevani erityisen herkkä kofeiinille (olen mä ihan hyvin Red Bullistakin joskus selvinnyt), mutta ensimmäisen mate-kupilliseni jälkeen minä 22-vee vanhuskin ymmärsin ehkä hiukan paremmin, mitä on tämä energiajuomia litkivien ipanoiden rakastama pärinä. Enkä ole ihan varma, pidänkö sitä hyvänä vai huonona asiana - noin niin kuin nuorison kanssa työskentelevien aikuisten kannalta. Aikuisena ihmisenä minä pystyn kyllä kanavoimaan ylimääräisen energiani johonkin hyödylliseen, mutta äänenmurrostaan vielä odottelevasta Eetu-Anselmista en menisi takuuseen.

Mate näyttää kuivana lähinnä pieneksi rouhitulta vihreältä teeltä. Ja mukiinhan niitä lehtiä sitten päätyi, koska mikään teepallo ei ole niin tiivis, että pitäisi tuota purua sisällään. Seuraavalla kerralla harkitsen vakavasti haudutuspussia. Koska ostin maustetun tuotteen, päällimmäinen tuoksu on makea, muttei mielestäni keinotekoisen oloinen mansikan ja granaattiomenan sekoitus. Mukana on kuulemma myös ruusun terälehtiä, mutta niiden olemassaoloa en olisi kyllä tiennyt millään, ellei pussin kyljessä olisi asiasta mainittu. Mukissakin mate-juoma muistuttaa vihreää teetä, ollen tosin ehkä vähän kirkkaamman sävyistä.

Sanovat, että mate on kahvinjuojille helppo juoma, koska se on kitkerää. En mä sellaista havainnut, joskin asiaan saattaa vaikuttaa se, että teen tavoin pihdeistä haudutettu mate on vähän eri juttu kuin perinteisesti pillillä ryystetty versio. Kyse voi olla myös tottumuksesta, koska tykkään hauduttaa teetäni pitkään ja silloin mukaan tulee toisinaan myös pieni kitkeryys. Mukana olevat makuaineetkin varmaan vähän pyöristävät maten ominaismakua, joskin olin havaitsevinani jälkimaussa lempeää karvautta (voiko näin edes sanoa? :D), jota en ennen ole maistanut. Kokonaisuutena mä en osaa sanoa tästä oikein mitään. Ei se pahaa ollut, kyllä sitä juo. Mutta jokin siinä jäi vähän mitäänsanomattomaksi ja juoman jälkeen suussa on sellainen jännä, tahmean kuivakka tunne. Liekö syynä sitten kokemattomuuteni maten kanssa.

TUOMIO

Plussat: Sopivan hintainen pakkaus maten kokeiluun, ei esanssiset makuaineet 

Miinukset: Vähän mitäänsanomaton maku, kofeiinipitoisena ei sovi kaikille

Ostaisinko uudestaan: Pienin varauksin kyllä

Arvosana (1-5): 3

Teearvostelu: Twinings Settling Ginger

Se kaikkien teefaktojen äiti pätee sitten muuten edelleen: hauduke ei ole teetä. Jos siinä ei ole teepensaan lehtiä, se on hauduke. Selkeyden vuoksi arviot kulkevat kuitenkin nyt otsikolla teearvostelu, ihan jo siitä syystä, että tiedän blogeihin tultavan paljon pelkkien otsikoiden perusteella. Haluan esimerkiksi googlaajien tietävän jo otsikosta, mistä on kyse. Näin markkinoit blogiasi jne.

Tällä kertaa arvioinnin kohteena on siis maustehauduke nimeltä Settling Ginger - kääntyisikö tuo nyt sitten vaikka tyynnyttäväksi inkivääriksi. Tai rauhoittavaksi. Tälläkin kerralla teepaketti on sattumoisin saatu eikä itse ostettu, mutta edelleen kyseessä on ihan viaton juttu: poikaystäväni toi minulle pari rasiaa Twiningsin pusseja Lontoosta. Läheiseni tietävät rakkauteni teehen: saan teetä silloin tällöin lahjaksi ja tuliaisiksi, mutta olen myös lähipiirin teeguru. Viimeksi äitini kyseli kaverinsa puolesta, mistä voisi ostaa oolong-teetä.

PERUSTIEDOT
Mitä: Maustehauduke, jonka pääosassa on inkivääri. Naruttomissa pusseissa.
Mistä: Punnitse & Säästä
Mitä maksaa: 3-4 € / 20 pss

Pidän inkiväärin tuoksusta. Ja kanelin ja neilikan. Niistä tulee mieleen glögi ja sitä kautta joulu, mutta silti niitä jaksaa haistella ja maistella ympäri vuoden. Ensin tuoksuttelin pakettia sen ulkopuolelta, inkivääri kun tuppaa tuoksumaan vahvasti läpi, mutta sitten halusin kartonginkäryisestä sivuaromista eroon ja nuuhkaisin pussia. En sillä tyylillä, jolla yläasteen kemianopettaja opasti (leyhytellään varovasti kädellä tuoksuja nenää kohti), vaan ihan todella nuuhkaisin. Luokkakaverini joutui saman virheen tehtyään kemiantunnilta terveydenhoitajalle, kun koeputkessa oli jotakin ammoniakkipitoista. Minulla kyse oli inkivääristä ja muutamasta muusta mausteesta, mutta kyllä mä silti pussia nuuhkaistuani yskin hetken.

En tiedä, aiheuttiko tuo yritykseni aistia kaikki inkiväärin ihanan tuoksun vivahteet sitten makuaistini hetkellisen heikentymisen - mauthan ovat pohjimmiltaan hajuja - mutta sama vahva, jopa pistävän mausteinen linja ei sitten jatkunutkaan hauduketta maistellessa. Annoin pussin olla mukissa mielestäni ihan reilun ajan, mutta maku oli silti laimea. Ja sikäli siis vähän pettymys, koska nimenomaan pidän vahvoista mauista. Lakritsanjuuren makeus tulee kyllä ihan kivasti läpi, mutta inkiväärin "polttavuutta" jäin vähän kaipaamaan.

Tällä haavaa on kuitenkin tosiaan vähän epäselvää, oliko vika tuotteessa vai testaajassa. Ei se silti pahaa ollut, ja ainahan voin kokeilla pidempää haudutusaikaa. Mutta eipä sitä pakkauksen lupailemaa mausteista lämpöäkään tullut.

TUOMIO
Plussat: Kivan näköinen ja käytännöllinen pakkaus, toisille plussaa on myös kofeiinittomuus.
Miinukset: Tuoksu antaa odottaa maulta liikaa, pakkauksessa neuvotulla haudutusajalla aivan liian laimeaa. Saatavilla Suomessa vain hyvin rajoitetusti.
Ostaisinko uudestaan: Pienin varauksin kyllä.
Arvosana (1-5): 3