Teearvostelu: Nordqvist Nippon Green

En ole vielä tainnutkaan arvioida yhtään Nordqvistin tuotetta tässä blogissa. Korkea aika siis. Moni on varmaan perehtynyt oikein hyvin firman tunnetuimpiin tuotteisiin, kuten Keisarin morsian ja Tiikerin päiväuni. Ne ovat kumpikin mustaa teetä, ja silloin kun minä aloittelin teenjuontia, tuntui ettei ruokakaupoista muuta saanutkaan. Vähitellen Nordqvistiltakin tuli kauppoihin laajempi tuotevalikoima - myös vihreää ja valkoista teetä.

Mulla on Nippon Greenin kanssa vähän historiaa. Ollessani eräässä isossa marketissa töissä, kittasin sitä tauoillani kyllästymiseen asti, koska se oli ainoa vihreä tee, jota kahviossa oli tarjolla. Silloin kyse oli pussiteestä. Myönnettäköön, etten sitä välttämättä olisi itse ostanut uudelleen enkä ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, että Nippon Greenia on myynnissä myös irtoteenä. Sain pussin eräältä treffikumppanilta, joka tiesi teeharrastuksestani; osoittautui, että pariskunnaksi meistä ei olisi ollut, mutta ele oli häneltä tietenkin kaunis.

PERUSTIEDOT

Mitä: Mansikka-, sitruuna- ja vanilja-aromeilla maustettua vihreää teetä ja ohdakekukan terälehtiä

Mistä: Marketeista, riippuen valikoimasta

Hintahaarukka: 3-4 € / 100 g

Ihan ensinnä on sanottava, että irtoteen pakkauskoko on Nordqvistilla aivan järjetön. Vilkaisin firman verkkosivuja: irtoteepussin yleisin paino vaikuttaisi olevan 80 grammaa, mutta joissakin, kuten Nippon Greenissä, se on 100 grammaa. Vertailukohtana voisi olla vaikkapa Forsman, jonka peruspakkauskoko on 60 grammaa. Ymmärrän, että yritykset tasapainoilevat pakkauskustannusten, myynnin ja kannattavuuden kanssa, mutta minusta pakkauskoot saisivat olla aika paljon pienempiä.

Nordqvist kertoo Nippon Greenin olevan sen suosituin vihreä tee. En ihmettele, sillä se on makeaa eli sinällään aika helppoa juotavaa. Mä toivoisin kuitenkin teeltäni muutakin kuin makeutta ja esansseja (totta puhuen kumpaakaan en erityisemmin nykyisin edes kaipaa, en teessä enkä muissakaan juomissa). Vihreä teehän ei vahingossakaan läpi maistu, ja kokonaisuutta minä kuvailisin lähinnä muoviseksi.

Muovisuus on tässä nyt kuitenkin vain aidon teen mausta pitävän kannalta katsottuna. Esanssisuudestaan huolimatta Nippon Green voisi olla huonompaakin. Nordqvist sanoo, että tuote sopii myös jääteeksi, enkä lainkaan epäile sitäkään. Ja toki tämä irtotee voittaa ehkä vähän tunkkaisen pussiversionsa kevyesti.

TUOMIO

Plussat: Kaunis pakkaus; makeus, mikäli sitä teeltään hakee - mansikkaesanssi on mansikkaesanssi, muttei tässä kuitenkaan ihan pahimmasta päästä

Miinukset: Liian suuri pakkauskoko, uupuva teen maku

Ostaisinko uudestaan: En itselleni, mutta lahjaksi makeasta teestä pitävälle mahdollisesti kyllä

Arvosana (1-5): 3

Teearvostelu: Twinings Green Tea Mango & Lychee

En ole pitkään aikaan ostanut teetä. En ole oikeastaan ihan varma, miten olen siinä onnistunut, mutta itsehillintäni on ollut ihan huimaa. Voi olla, että syksyllä ostamani lokerikko auttoi tajuamaan, paljonko mulla ihan oikeasti teetä on. Pakkasin muovilipaston täyteen irtoteepusseja, eikä sinne siltikään mahdu kaikki tee, jota olen tullut ostaneeksi. Hups.

Pussitee mulla alkoikin olla suhteellisen vähissä, koska olen aina välillä lahjoittanut sitä äidilleni ja veljelleni. Tänään mä sitten kauppareissulla sorruin. Yleensä vaikein paikka mulle on ollut Punnitse & Säästä teeosastoineen, mutta tällä kertaa rahani vei ihan vaan marketin kaupallinen pussitee. Pyörittelin silmiäni Nordqvistin Paddington-teekokoelmalle, jolla ilmeisesti tavoitellaan perheen pienimpiä teenjuojia, koska mustaan teehen oli sekoiteltu kaiken maailman karamelleja ja muita ällömakeita esansseja.

K-marketin teehyllylle oli edellisen tarkastelun jälkeen tullut aika paljon kaikkea uutta. Tai jotenkin ainakin tuntui, että valikoima oli muuttunut, ehkä myös monipuolistunut. Se on tietenkin hyvä juttu. Olin jo poimimassa koriini marjoilla maustettua vihreää teetä, kun katseeni kiinnittyi sen eksoottisempaan serkkuun: mangon ja litsin makuinen vihreä tee. Mangoa ei tule usein syötyä, mutta litsistä en tiedä tuon taivaallista. Mulla ei ole mitään käsitystä, miltä se maistuu. Siispä kokeillaan.

PERUSTIEDOT

Mitä: Mangon ja litsin makuinen vihreä tee

Mistä: Marketit valikoimasta riippuen

Hintahaarukka: 4-5 € / 25 pss

Paketista huokuu odotetusti makea, hedelmäinen tuoksu, joka muistuttaa mangoa. Tosin mä en tiedä, miltä litsi tuoksuu, joten en tiedä, paljonko sitä on tähän sekoittunut. En oikein osaa päättää, onko haju häiritsevän esanssinen vai ei. Paketissa puhutaan luontaisista aromeista, mutta väittäisin että mikään mango ei tuoksu ihan noin makealta, ellei se ole ylikypsä tai uinut sokeriliemessä. Mutta tältähän hedelmämaustetulla teellä on tapana tuoksua.

Entä se maku sitten? Ehkä mangoa, mutta hyvin pliisua sellaista. Onneksi ei sentään yliesanssista mangoa. Vihreä teekään ei oikein maistu läpi. Ensimmäinen mielikuvani oli, että tee maistuu "harmaalta". Siis ei oikein miltään, muttei silti ihan pelkältä vedeltäkään. Toisen kupin jälkeen olo oli edelleen sama. Hämmentävää, muttei järin mairittelevaa Twiningsille. Lieneekö vika sitten teessä vai minun makunystyröissäni, mutta sukulaisille kiertoon taitavat lähteä nämäkin pussit. Eikä mulla edelleenkään ole harmainta aavistusta, miltä litsi maistuu.

TUOMIO

Plussat: Tuoksu. Se on ihan siedettävä.

Miinukset: Tee ei maistu miltään. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Ostaisinko uudestaan: Tuskin

Arvosana (1-5): 1

Uusi vuosi, uusi vedenkeitin

Hyvää tätä vuotta kaikille! Mun loppuvuoteni oli kaikkine kiireineen teen suhteen tosi laiha - tuntui edelleen, etten ikinä ehdi keskittyä teestä nauttimiseen kunnolla. Osasyy siihen taisi tajuamattani olla vedenkeittimeni, ikivanha Philipsin masiina, jonka sain mukaani muuttaessani pois kotoa. Avoliitossa exäni kanssa ollessamme meillä oli modernimpi keitin, mutta eron jälkeen käyttöön tuli taas tuo vanha versio. Se on toki palvellut ihan hyvin: keitin on toimiva, muttei järin tehokas. Pannullisen keittäminen vie niin jumalattoman pitkän ajan, että irtoteen valmistaminen on tuskallisen hidasta. Jos mulla on aamuisin menoa, mulla ei todellakaan ole aikaa Philipsini downshiftailusta seuraavaan teeseremoniaan.

Mä olin ilmoittanut sukulaisille (lue: mummulle, jolla on tapana vähän liioitella) jo hyvissä ajoin marraskuussa, etten toivo joululahjaksi mitään materiaa - mieluummin ei sitten yhtään mitään, jos vaihtoehtona on turha krääsä. Ostan tarvitsemani tavarat itse ja yritän välttää kaiken ylimääräisen haalimista kämppääni. Syksyllä en vielä ollut tajunnut, että vedenkeittimen voisi uusia, sillä olin tottunut hitaaseen laitteeseen. Onhan mulla kuvaputkitelkkari ja aika alkeellinen digiboksikin. Joulun lähestyessä olin sitten jo ehtinyt tuumia, että itse asiassa uusi vedenkeitin voisi olla ihan fiksu ostos. Äitini hoksasi saman asian, ja niinpä sain vanhemmiltani joululahjaksi rahat sopivan keittimen hankkimiseen.

Alkuun googlailin keitinmalleja ja pohdin ostavani jonkun vähän "persoonallisemman" version. Teknologiafriikki minussa ihastui älypuhelinsovelluksella ohjattavaan laitteeseen, joka keittää teeveden valmiiksi vaikka samoihin aikoihin kuin herätyskello soi tai kun palaan luennolta kotiin. Vakavasti ehdin jo harkita erästä punaista, vähän retromallista keitintä, mutta lopulta totesin, että oikeasti vähemmän silmiinpistävän värinen, suht solakan mallinen peruskeitin taitaa olla kuitenkin oikeampi valinta. Sellaisen löysin Tokmannilta. En halunnut sitä kaupan halvinta vehjettä, mutten myöskään mitään yltiökallista. Electroluxin Eewa-sarjan keitin sopi budjettiin ja tarpeisiini mainiosti.

Kiikutin keittimen kotiini, keitin pari "puhdistuskierrosta", ja sen jälkeen teetä onkin nautittu tässä taloudessa taas ihan kiitettäviä määriä. Kun irtoteen valmistaminen ei enää keittimen hitauden takia vie tuhottomia aikoja, mulla on ihan uutta motivaatiota haudutteluun. Ei se näköjään kovin paljon vaatinut.

Toinen joululahja vanhemmiltani oli muuten uusi versio Photoshop Elementsistä, mikä on mulle iso helpotus, koska ilman kuvankäsittelyohjelmistoa olo on ollut vähän orpo. Ei tosin niin, että mä mikään velho kuvien muokkaamisessa olisin. Se on kyllä myönnettävä, että olen mä tämän uudenkin version kanssa varmaan jonkun aikaa vähän pihalla. Edellinen versioni PSE:sta kun oli numero 6 ja tämä nykyinen numero 14. Siinä välissä on ehtinyt tapahtua jokseenkin paljon. Mutta eiköhän tämä tästä! Kunhan opin käyttämään ohjelmistoa, kuvatkin alkavat (toivoakseni) näyttää entistä asiallisemmilta.

Silkkipussin joulukalenteri

Vanha läppärini alkoi osoittaa erittäin epävarman toiminnan merkkejä ja niinpä hankin pari viikkoa sitten uuden koneen. PSE jäi kuitenkin vanhaan koneeseen (ja kieltämättä sekin olisi kaivannut päivittämistä), eikä mulla niin ollen toistaiseksi ole tässä uudessa koneessa kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa. Raastaa vähän hermoja, mutta ainakin voin nyt pitää sylimikroa sylissä ilman että masiina huutaa heti kun käynnissä on jotain pasianssia raskaampaa.

Joulukuu on alkanut ja blogit täyttyvät joulukalenteripostauksista. Mietin pitkään, tekisinkö sellaista Silkkipussiin. Teepusseja sisältäviä joulukalentereja myydään joissakin liikkeissä, mutta mä en niitä oikein suuremmin arvosta, koska lopulta kyse on vain 24 pussista ylihinnoiteltua teetä. Minä olen aivan liian itara sellaiseen.

Päädyin kokoamaan kalenterini mielenkiintoisista artikkeleista, kuvasarjoista, videoista ja mistä hyvänsä mediasisällöstä, mikä nyt teehen liittyy. Valitettavasti ne ovat pitkälti englanniksi - pahoittelut teille, joille "kolmas kotimainen" tuntuu hankalalta lukea. Kalenteriin pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa ja teen sille myös linkin blogin sivupalkkiin. Kalenteri on upotettu omalle sivulleen, joten luukkujen sisällöistä voi myös keskustella kommenttiosiossa.

Lisäksi toivon ehtiväni taas aktivoitua joulukuun aikana tenttikiireistä huolimatta ja vaikkapa arvioida kauppojen jouluteemakuja. En lupaa, mutta todellakin toivon. :D Hauskaa joulun odotusta jokaiselle! :)

Teearvostelu: Clipper Lime & Ginger Green Tea

Siihen nähden, että juon tosi paljon teetä, mulla on ehkä yllättävänkin paljon nirsoilun kohteita maustetun teen suhteen. Earl Greyt, niin klassikoita kuin ne ovatkin olevinaan, eivät ole mulle oikein koskaan maistuneet. Sama pätee sitruksilla maustettuun teehen - olenkin tainnut puhua tästä jo aiemmin. Appelsiini toki menee, mutta mulla on vähän traumaattisia kokemuksia limellä ja sitruunalla maustetusta teestä. Tosin silloin olin vielä kokematon teenjuoja, ja "yllättäen" pussissa luki Lipton. Ehkä pitäisi syyttää enemmän merkkiä kuin maustetta. Ja taas ajauduin parjaamaan Liptonin litkuja.

Noh, taannoin sitten tapoin aikaani Ruohonjuuren hyllyjä katsellessa ja tuumin, että jotain uutta pitäisi kokeilla. Katseeni kiinnittyi Clipperin lime-inkivääriteehen. Epäröin, koska pelkäsin pistävää limen makua ja sitä perinteistä tahmeaa tunnetta hampaissa. Samaa, jonka saan Coca-Colasta ja sen sukulaisista. Pidän kuitenkin inkivääristä, joten ajattelin, että menköön nyt. Onpahan sitten ainakin kokeiltu.

PERUSTIEDOT

Mitä: Limellä ja inkiväärillä maustettua vihreää luomuteetä.

Mistä: Todennäköisimmin Clipperiä laajemmin myyvistä liikkeistä, kuten Punnitse & Säästä, Ruohonjuuri jne. Hyvällä tuurilla myös marketeista.

Hintahaarukka: 3-4 €/ 20 pss

Kokemus oli melko hämmentävä. Tee ei ole pahaa - siinä mielessä Clipper harvemmin pettää - mutta siihen nähden, että tuoteselosteessa ilmoitetaan inkivääriä olevan 10 % pussin sisällöstä ja inkivääriaromia 2 %, juoma maistui yllättävän vähän inkiväärille. Olin odottanut ihan kunnolla mausteisuutta, mutta teetä litkiessäni huomasin lähinnä limen, joskaan en sitäkään kovin voimakkaana. Maku ei onneksi ollut pistäväkään, vaan sopivan pehmeä, jopa vähän makea (ehkä inkiväärillä oli sitten kuitenkin vaikutuksensa tuohon makeuden aistimiseen). Inkiväärin makua toivoville tämä ei silti ole ykkösvalinta.

Mulla on tällä hetkellä menossa materianvähennysprojekti, jonka vuoksi mun kämppäni on vielä tavallistakin enemmän sen näköinen, että ydinsota, vedenpaisumus ja maailmanloppu ovat osuneet peräjälkeen samaan pisteeseen. Sen takia mulla on vain tuo aiemmin räpsäisty kuva teepaketista. Itse juomaa en tällä hetkellä pysty järkevästi missään kohtaa kuvaamaan, koska tuota roskiin/myyntiin/johonkin menevää roinaa on joka puolella epämääräisissä keoissa. Mutta kyllä te nyt tiedätte, miltä vihreä tee näyttää kupissa. Se on vihreää. Tässä kohtaa herää melkeinpä kysymys siitä, että aliarvioinko mä blogiani lukevia ihmisiä laittamalla postauksiin kuvia mukeista, joissa on teetä.

TUOMIO

Plussat: Clipper saa tietysti aina plussansa eettisyydestä, eikä makukaan sinänsä huono ollut.

Miinukset: Ei huono, mutta vähän mitäänsanomaton maku. Inkiväärin makua ei juuri huomaa.

Ostaisinko uudestaan: En välttämättä.

Arvosana (1-5): 2½

Hupsista saatana

No eihän sitä teetaukoa sitte vierähtänykään ku muutama kuukausi. :D No mutta, hengissä ollaan ja oon mäkin tässä välissä oikeesti ryystänyt aika monta pannullista teetä. Ja jos nyt tuossa kesällä jäikin teen nauttiminen oikeasti vähän vähemmälle niin kyllä mä talven varalle sitten hamstrasin Puolan matkallani ihan teetäkin, ei siis pelkästään halpaa vodkaa. Puolalaisethan nimittäin litkivät viinaksien lisäksi suhteellisen ahkerasti herbataa, teetä. Myönnettäköön, että kahden Puolassa viettämäni viikon aikana join itse teetä vain hostellin aamiaisella, mihin oli syynä se, että varsinkin Krakovassa ja Zakopanessa oli todella kuuma, ja mä kun hikoilen muutenkin helposti, niin suurin osa kuluttamastani nesteestä oli vettä - siis mahdollisimman kylmää sellaista. Aamuisin katsoin kuitenkin parhaaksi juoda teetä, koska tunnolliseen tapaani sairastin oikein kunnon flunssan lomalla, en sitten vahingossakaan ihan tavallisena arkena.

Nyt kun alkaa olla taas se aika, kun kaikki itseään kunnioittavat lifestylebloggarit käpertyvät sohvannurkkaan ylihintaisen design-viltin, lemmikkikoiran ja/tai miehen kanssa kynttilänvalossa ja juovat villasukat jalassa teetä (mistä raportoidaan tietenkin blogiin), mäkin voin lipittää teetä ihan huoletta. Ja lupaan yrittää saada Silkkipussiinkin taas eloa, koska mua on kyllä koko tauon ajan ketuttanut se, miten vähälle teebloggailu on jäänyt. Just nyt en kuitenkaan kirjoita teearviota, vaan näytän jotain muuta:

Siinä on mun tärkein tuliaiseni Puolan reissulta! Harhailin Krakovassa ollessani erääseen teekauppaan ja törmäsin tähän settiin ja sen valkoiseen sisareen, jossa oli pinkit koristekuviot. Valko-pinkki oli vähän liian tyttömäinen mun makuun, joten ostin sitten mustan version. En pidä itseäni suurena teepannuhifistelijänä, mutta yokode kyusu -mallista sivukahvallista pannua olin etsiskellyt jo pitkään. Ja toki niitä löytyy esimerkiksi netistä, mutta hinnat voivat sitten olla sellaiset, etten ole mieleistäni pannua voinut ostaa. Tämä setti ei tullut kalliiksi - se maksoi viitisentoista euroa ja mahtui siksi hyvin tuliaisbudjettiini, joka toki sekin oli rajallinen.

Voin varmaan vapaaehtoisesti vähän "mainostaakin": myymälä, josta pannun ostin, oli itse asiassa ensisijaisesti verkkokauppana toimivan eherbata.pl:n kivijalkamyymälä. Myymälöitä on kaksi ja ne sijaitsevat Krakovassa Floriańskalla ja Szpitalnalla. Minä kävin Floriańskan myymälässä ja ainakin siellä mua palveltiin ensinnäkin todella hyvällä englannin kielellä ja toisekseen todella asiantuntevasti. Kysäisin, toimittaako firma tuotteitaan myös Suomeen, ja vastaus oli myöntävä - paikasta ostamani teetkin ovat olleet ainakin mun maallikkokielelleni laadukkaan oloisia, joten jos joskus päädyn ostamaan teetä verkkokaupasta, tämä on vahva vaihtoehto. Huono puoli on tietysti se, että koko verkkokauppa on puolaksi, mutta Googlen käännöspalvelut auttanevat tosipaikan tullen.

(Ja nyt loppuillaksi sohvannurkkaan viltin ja teemukin kanssa...)

Teetauko

Blogissa on ollut hiirenhiljaista - ja uskokaa pois, se harmittaa mua itseäni aivan hirveästi. Osittain syynä taukoon on se, että olen joutunut keskittymään muihin juttuihin (lähinnä opiskeluun) niin, että harrastusten parissa on pitänyt priorisoida liikunta bloggaamisen, teejuttujen ja käsitöiden edelle. Toinen puoli asiasta on siinä, että mulla on taas menossa joku ihme suvantovaihe teenjuonnin kanssa.

En ole juonut teetä kunnolla keskittyen varmaan viikkoihin. Jonain aamuna saatan napsauttaa vedenkeittimen päälle ja unohtaa tyystin, että veden kiehumista voisi edesauttaa se, että virtajohto on kiinni keittimessä. Ja toisesta päästä pistorasiassa. Toisinaan pääsen siihen asti, että kuulen keittimen kyllä naksahtavan valmiin veden merkiksi, mutta unohdan saman tien, että keitetyllä vedellä voisi tehdäkin jotain. Joskus saan jopa veden kuppiin ja heitän sinne hajamielisesti pussin, jonka muistan nostaa mukista vähän turhan myöhään (aasialaisesta ruokakaupasta ostamani oolong osoittautui melkoisen tujuksi tavaraksi 15 minuutin hauduttamisen jälkeen), ja siinä kohtaa voi olla, että en ehdi edes juoda teetäni, kun on jo riennettävä bussille. Mikä mua vaivaa?

Kyse ei ole siitä, ettenkö edelleen pitäisi teestä ja olisi aihepiiristä todella kiinnostunut. En vain saa aikaiseksi, enkä jaksa keskittyä juuri nyt. Osin se liittyy toki siihen, että sairastan masennusta, vaikka olenkin kuntoutumassa hyvää vauhtia ja voin nykyisin oikein hyvin. Muistia ja jaksamista heikentävä sairaus ei kuitenkaan ole ihan kaiken tämän taustalla, tai niin ainakin uskoisin. Mulla on tapana harrastaa kausiluontoisesti ja palata sitten aina samojen juttujen äärelle. Inspiraatiota ei nyt vain ole ollut. Ja okei, olenhan mä lämpimille säille herkkänä aika huono juomaan mitään lämmintä kesäisin, kun hikoilen muutenkin paljon. Kai tässä siis muka jo ennakoidaan tulevia helteitä. Jos niitä nyt ylipäätään tulee.

Kahvilassa käydessäni juon kyllä teetä, mutta kotona en sitä tule keitelleeksi. Taidan olla (edelleen) sen verran perfektionisti, että puolivillainen teen nauttiminen tuntuisi epäkunnioittavalta hienoa juomaa kohtaan. Teetä ei lykätä naamaan samaan tapaan kuin jotkut tekevät aamukahvinsa kanssa - nopeasti, vain kofeiinin saamisen vuoksi. Minä haluan oikeasti keskittyä siihen, mitä haudutan ja juon. Kun mulle tulee vieraita, joille tarjoan teetä, stressaan ehkä eniten juuri sen hauduttamista, jotta siitä varmasti tulisi todella hyvää.

Viimeksi, kun syvennyin teejuttuihin, kokosin veljeni tyttöystävälle ylioppilaslahjaa reilu kuukausi sitten; kälyni kun oli esittänyt toiveen "vaikka teetä tai jotain muuta hippiä". Samoihin aikoihin taisin valmistella mate-aiheista postausta, joka tosin ei vieläkään ole valmis julkaistavaksi. Sen jälkeen teenjuonti on jäänyt siihen puolihuolimattomaan vedenkeittelyyn ja pussien unohteluun; irtoteen haudutteluun ei ole ollut aikaa tai energiaa. Rakkaus teehen ei tosin ole kadonnut minnekään, sillä tilanne harmittaa mua aivan suunnattomasti - ei pelkästään blogin hiljenemisen kannalta, vaan siksi, että tee tällä hetkellä niin olemattoman pienessä osassa arjessani. Onneksi tilanteeseen on tulossa korjaus: lähden loppukesästä reissuun, ja aion taatusti koluta matkakohteeni teehuoneita ja -valikoimia siinä, missä nähtävyyksiä ja ostoskeskuksiakin. Kaipa tämä tästä siis vielä iloksi muuttuu.