2.1.2016

Uusi vuosi, uusi vedenkeitin

Hyvää tätä vuotta kaikille! Mun loppuvuoteni oli kaikkine kiireineen teen suhteen tosi laiha - tuntui edelleen, etten ikinä ehdi keskittyä teestä nauttimiseen kunnolla. Osasyy siihen taisi tajuamattani olla vedenkeittimeni, ikivanha Philipsin masiina, jonka sain mukaani muuttaessani pois kotoa. Avoliitossa exäni kanssa ollessamme meillä oli modernimpi keitin, mutta eron jälkeen käyttöön tuli taas tuo vanha versio. Se on toki palvellut ihan hyvin: keitin on toimiva, muttei järin tehokas. Pannullisen keittäminen vie niin jumalattoman pitkän ajan, että irtoteen valmistaminen on tuskallisen hidasta. Jos mulla on aamuisin menoa, mulla ei todellakaan ole aikaa Philipsini downshiftailusta seuraavaan teeseremoniaan.

Mä olin ilmoittanut sukulaisille (lue: mummulle, jolla on tapana vähän liioitella) jo hyvissä ajoin marraskuussa, etten toivo joululahjaksi mitään materiaa - mieluummin ei sitten yhtään mitään, jos vaihtoehtona on turha krääsä. Ostan tarvitsemani tavarat itse ja yritän välttää kaiken ylimääräisen haalimista kämppääni. Syksyllä en vielä ollut tajunnut, että vedenkeittimen voisi uusia, sillä olin tottunut hitaaseen laitteeseen. Onhan mulla kuvaputkitelkkari ja aika alkeellinen digiboksikin. Joulun lähestyessä olin sitten jo ehtinyt tuumia, että itse asiassa uusi vedenkeitin voisi olla ihan fiksu ostos. Äitini hoksasi saman asian, ja niinpä sain vanhemmiltani joululahjaksi rahat sopivan keittimen hankkimiseen.


Alkuun googlailin keitinmalleja ja pohdin ostavani jonkun vähän "persoonallisemman" version. Teknologiafriikki minussa ihastui älypuhelinsovelluksella ohjattavaan laitteeseen, joka keittää teeveden valmiiksi vaikka samoihin aikoihin kuin herätyskello soi tai kun palaan luennolta kotiin. Vakavasti ehdin jo harkita erästä punaista, vähän retromallista keitintä, mutta lopulta totesin, että oikeasti vähemmän silmiinpistävän värinen, suht solakan mallinen peruskeitin taitaa olla kuitenkin oikeampi valinta. Sellaisen löysin Tokmannilta. En halunnut sitä kaupan halvinta vehjettä, mutten myöskään mitään yltiökallista. Electroluxin Eewa-sarjan keitin sopi budjettiin ja tarpeisiini mainiosti.

Kiikutin keittimen kotiini, keitin pari "puhdistuskierrosta", ja sen jälkeen teetä onkin nautittu tässä taloudessa taas ihan kiitettäviä määriä. Kun irtoteen valmistaminen ei enää keittimen hitauden takia vie tuhottomia aikoja, mulla on ihan uutta motivaatiota haudutteluun. Ei se näköjään kovin paljon vaatinut.


Toinen joululahja vanhemmiltani oli muuten uusi versio Photoshop Elementsistä, mikä on mulle iso helpotus, koska ilman kuvankäsittelyohjelmistoa olo on ollut vähän orpo. Ei tosin niin, että mä mikään velho kuvien muokkaamisessa olisin. Se on kyllä myönnettävä, että olen mä tämän uudenkin version kanssa varmaan jonkun aikaa vähän pihalla. Edellinen versioni PSE:sta kun oli numero 6 ja tämä nykyinen numero 14. Siinä välissä on ehtinyt tapahtua jokseenkin paljon. Mutta eiköhän tämä tästä! Kunhan opin käyttämään ohjelmistoa, kuvatkin alkavat (toivoakseni) näyttää entistä asiallisemmilta.

2 kommenttia:

  1. Kun juot vihreää teetä, sinulle olisi hyvä vedenkeitin sellainen jossa on lämpötilan säätö. Vihreä tee kitkeröityy sadassa asteessa, se tulee hauduttaa n. 75-85 asteessa, riippuen mm. siitä onko tee Japanista vai Kiinasta alun perin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tiedän, ja haudutaan teeni kyllä oikeassa lämpötilassa, usko pois. :)

      Poista

Sana on vapaa, kunhan muistetaan hyvät tavat. :)