Teenjuojan Praha

Okei, otsikko lupaa ehkä vähän enemmän kuin mitä tässä postauksessa taannoisen reissuni perusteella kerron, mutta ainakin yritän parhaani. Ja toisaalta, kokemuksethan ovat henkilökohtaisia, eikä niistä voi kiistellä ja niin edespäin...

Reissasimme tosiaan poikaystäväni kanssa ennen joulua Tšekin pääkaupunkiin Prahaan, jossa ajatuksena oli perinteisten turistikohteiden katselun lisäksi kierrellä joulutoreja. Ja teehuoneita, mä kun olin lukenut niitä olevan kaupungissa jonkun verran ja innostuin tietysti entisestään. Aluksi on pakko sanoa, että kun lähdet Prahaan etsimään teehuoneita, on ihan sama, suunnitteletko etukäteen, missä paikoissa käyt ja missä et, vai kierteletkö kaupunkia ja yrität bongailla kylttejä, joissa lukee čaj (tee) tai čajovna (teehuone). Homma nimittäin luisuu joka tapauksessa jälkimmäiseen, ellet tunne joko kaupunkia tai tsekkiläistä katujen merkitsemistapaa todella hyvin. Mulla tosiaan oli merkittynä karttaan muutama teehuone ihan esimerkin vuoksi, mutta onnistuimme löytämään niistä vain yhden, ja sekin oli sen näköinen, ettei ole ollut auki aikoihin. Oikeastaan kaikki teekaupat ja -huoneet, joissa kävimme, löysimme sattumalta. Kyllä niitä siinä kaupungissa siis on. Kuvausolosuhteet ja -välineistöni eivät valitettavasti oikein sopineet yhteen, joten kuvat ovat lähinnä pieniä yksityiskohtia.

Ehkä helpoimmin löydettävä teehuone, Dobrá čajovna, sijaitsee melkeinpä Prahan ytimessä, Venceslauksen aukion vieressä. Me satuimme sinne sellaiseen aikaan, että paikka oli suht täynnä paikallista väkeä. Myytti murtuu: tsekit juovat muutakin kuin olutta! Poikaystäväni jätti vastuun teen tilaamisesta minulle, mutta esitti toiveen saada vihreää teetä. Tilasin siis banchaa (japanilaisten vihreää "arkiteetä"), mikä oli minulta typerä virhe - mieshän ei ollut juonut vihreää teetä kuin pussimuodossa, jossa se maistuu aivan toiselle kuin kunnolla haudutettuna irtoteenä. Ja eihän se oikein kuulemma hyvää ollut.

No, oppia ikä kaikki, tosin itse kyllä pidin teestä. Paikan henkilökunta oli kovin kiireistä suuren väkimäärän takia, mutta varsinkin nuoremmat työntekijät olivat oikein ystävällisiä. Heidän esimiehekseen olettamani herrahenkilö, joka sattui palvelemaan minua ostaessani teetä kotiin vietäväksi, taas oli sitä vähemmän asiakaspalveluhenkistä sorttia. Kielimuuri aiheutti pienen väärinkäsityksen, jonka seurauksena sain osakseni suoranaista vittuilua. Lisäksi Dobrá čajovna oli teehinnoiltaan kallein, josta mitään ostin, vaikka näkyi se toki sitten laadussakin. Paikka sinällään on oikein viehättävä - ja sen verran hämärä, ettei sisätiloissa voinut haaveillakaan käsivaralla kuvaamisesta ilta-aikaan. Enkä mä siltä kyseenalaiselta asiakaspalveluosaajalta olisi uskaltanut kysyäkään, vaikka Prahassa kyllä muuten suhtauduttiin kuvausaikeisiini suopeasti.

Jos nyt Dobrá čajovna ei ihan tahrattoman positiivista vaikutelmaa antanutkaan, löytyi niin ikään keskustan tuntumasta paikka, johon suorastaan rakastuin. Paikan nimi on ilmeisesti vain yksinkertainen Čaj, ja sillä on myös verkkokauppa. Mutta se liike! Se on ihanan valoisa, rauhallinen, yksinkertaisen tyylikäs, ja siellä on akvaario. Työntekijätkin olivat ystävällisiä ja avuliaita (ja okei, myönnetään että tiskin takana seissyt mies oli ihan komeakin). Täällä joimme minun valitsemaani valkoista teetä, josta poikaystävänikin piti. Teen nauttimista varten kipusimme teehuoneen pienelle ullakolle istumaan. Sielläkin oli hämärää: ilmeisesti tsekkien mielestä teetä ei kuulu nauttia kirkkaassa valaistuksessa. Tai jotain. Paikan teet olivat varsin edullisia, mutta teetarvikkeet taas ylittivät rajatun budjettini roimasti - ne kun olivat ymmärtääkseni suoraan Japanista tuotua käsityötä, mikä toki selittää hinnan. Paksummalla lompakolla olisin varmaan ostanut koko puljun tyhjäksi.

Mä en pahemmin ole Keski-Euroopassa reissanut, ja olin aivan autuaan tietämätön saksalaisesta ketjusta nimeltä TeeGschwender. Sillä on Prahassa myymälä, jossa on isot valikoimat teetä ja jonkun verran myös teetarvikkeita. Firman jouluteetä sai maistaa ilmaiseksi ja kaikkia myynnissä olevia irtoteelaatuja sai haistella hyllyn reunalla olevista näytepurkeista. Kun pyysin luvan kuvata, prahalaiseksi suorastaan poikkeuksellisen englanninkielentaitoinen myyjätär antoi hymyillen luvan, kertoi mihin voin halutessani lähettää ottamiani kuvia ja haki minulle kirjasen, joka kertoi firmasta ja sen teevalikoimasta - ja itse asiassa ilahduttavasti myös teestä ja sen viljelystä yleiselläkin tasolla. Maistamani teet nyt eivät mitään hirveän erikoisia olleet - ei toki pahaakaan, mutta samalla tavalla vähän "kaupallisen makuista" kuin vaikka Nordqvist ja Forsman täällä meillä. Teetä en sieltä siis ostanut, mutta jotakin muuta kyllä. Siitä lisää tuliaispostauksessa, kun saan sen joskus naputeltua. (Mainittakoon, että postauskenttään liittämiäni kuvia yhtäkkiä hukkaava Blogger ei ainakaan tee hommasta yhtään helpompaa.)

Himoitsin toki teetarvikkeita monessakin paikassa, mutta oli nämä TeeGschwenderinkin kupit ja pannut aika ihania. Varsinkin nuo valkoiset kukkakoristeiset olivat minusta ihania; poikaystäväni suosikki taas oli tuo ylemmän kuvan lohikäärmekuvioinen. Hinta oli kuitenkin sen verran kova ja materiaali turhan herkkää lentokoneessa kuljetettavaksi, että jätimme posliiniastiat ostamatta. Toisissa olosuhteissa olisin...no te tiedätte.

Osuimme toki vielä pariin muuhunkin paikkaan. Toinen oli piskuinen ja pirun kallis, vähän englantilaistyylinen laatuteekauppa Vltavan rantamilla, toinen hämärä ja hiljainen teehuone hotellimme lähellä vähän sivummalla keskustasta. Ensimmäisessä kävimme vain kääntymässä, toisessa jutustelin mate-astioista tiskin takana seisseen nuoren miehen kanssa. Sen lisäksi, että poika puhui aika huonoa englantia, hän ei selvästikään olisi osannut vastata kysymyksiini edes äidinkielellään, ja oli muutenkin kovin nuoren oloinen pyörittämään teehuonetta yksinään - siellä kun ei siis ollut ketään muita, ei asiakkaita eikä työntekijöitä. Tuumasimme poikaystäväni kanssa, että poika taisi olla vanhempiaan tuuraamassa, kun nämä olivat joululomalla.

Mutta jotta kuva ei jäisi liian ruusuiseksi: teetä kyllä saa Prahassa melkeinpä joka kuppilassa, mutta jos ihan kunnon teetä haluat, mene teehuoneeseen. On vähän hassua, että kaupungissa selvästi on ihan oikea teekulttuurikin, mutta se elää vain noissa pienissä aiheeseen erikoistuneissa liikkeissä. Tavallisessa kahvilassa saat todennäköisesti eteesi ihan sen saman kuin niin usein Suomessakin: kupin kuumaa vettä ja teepussin.