Tarinoita teen synnystä

Heipparallaa ja oikein mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille! Mun piti itse asiassa julkaista tämä postaus jo melkein pari viikkoa takaperin, mutta matkavalmisteluiden lomassa unohdin sitten viimeistellä tekstin ja niinpä se jäi luonnokseksi aina tähän päivään asti. Ennen aattoa kävimme nimittäin poikaystäväni kanssa viikon reissulla Prahassa, ja takaisin oman koneeni ääreen (lue: kirjoittamisen mahdollistavaan yksinäisyyteen) kotiuduin vasta eilen. Teeaiheinen matkapostaus (tai mahdollisesti parikin) on tulossa, kun saan muistikortillisen Prahan-kuvia raakattua, mutta sitä ennen jotain ihan muuta.

Teetä on käytetty Aasiassa lääkkeenä ja myöhemmin ihan vaan ylellisenä nautintoaineena jo pieni ikuisuus. Ihan tarkkaa, luotettavaa historiatietoa siitä, koska teelehtien pureskelun rinnalle tuli teejuoma ja sen nauttiminen ei kai ole, mutta kuten arvata saattaa, perinteisillä teemailla Kiinalla ja Japanilla (monilla muillakin toki) on lukuisia taruja, legendoja ja kertomuksia teestä ja sen historiasta. Tein pientä tiedonhakua ja kokosin joitakin tarinoita teejuoman synnystä tähän postaukseen.

Ehkä tunnetuin teen syntyperää selittävä tarina kertoo kiinalaisesta tarukeisarista nimeltä Shennong. Joissakin versioissa hänet nimetään myös kiinalaisen lääketieteen isäksi, joka testaili kansansa puolesta luonnon antimien soveltuvuutta ihmisravinnoksi. Hänellä kun oli läpinäkyvä vatsa, jonka kautta oli mahdollista tarkkailla popsittujen ainesten vaikutuksia elimistössä. Ja myrkytyksiähän moisesta leikistä seurasi, kuulemma pahimmillaan kymmeniä kertoja päivässä. Kiinalaisten mukaan vuonna 2737 eaa. kävi niin, että Shennong keitteli vettä, sopivasti juuri teepuun alla, ja tuulenpuuska lennätti muutaman lehden kiehuvaan veteen. Siitä muodostui juoma, joka tuoksui keisarin mielestä miellyttävältä ja maistelun jälkeen osoittautui vielä virkistäväksikin. Auttoipa se sitten myrkytystiloihinkin, tosin ei sekään ihan kaikkeen tepsinyt: keisarin kohtaloksi koitui supermyrkyllisen tuhatjalkaisen maistelu.

Jos edellinen kuulostikin epäuskottavalta, niin pistetään vielä paremmaksi. Japanilainen tarina nimittäin kertoo teen syntyneen aika paljon...noh, brutaalimmalla tavalla, jos näin voidaan sanoa. Kertomuksen päähenkilönä on buddhalainen munkki, joissakin tarinoissa jopa niinkin arvostettu hahmo kuin chan- eli zen-koulukunnan perustajana pidetty Bodhidharma. Hän päätti omistaa seitsemän vuotta elämästään vain ja ainoastaan meditointiin ja rukoukseen - ja siis ihan tosiaan seitsemän vuotta ja joka sekunti: nukahtaa ei sopinut. Paitsi että viiden vuoden kuluttua se unikin ihan väkisin sitten tuli (ylläri), mistä munkki syvästi järkyttyi ja päätti kurittaa itseään veistelemällä silmäluomensa irti. Viskattuaan luomet maahan hän huomasi niiden muuttuneen teenlehdiksi - toisissa versioissa suoraan teentaimiksi - joiden pureskelu tai valmistaminen juomaksi sai munkin tuntemaan olonsa pirteämmäksi. Ja taas jaksoi valvoa.

Sitten on toki olemassa paljon simppelimpikin versio. Siinä aivan tavallinen kiinalainen mies nimeltään Shien Non Shei käppäili pitkin kylänraittia, jostakin kumman syystä ilmeisesti suu ammollaan, sillä tarun mukaan hän tuli vahingossa maistaneeksi teepuun lehtiä. No joo, tarkemmin ottaen hänen kengälleen kuulemma leijaili teenlehti, ja jonkun version mukaan tämä tapahtui vuoristossa vaellellessa, ja mukana oli miehen koko perhe. Janoinen Shien Non Shei puristeli lehteä ja maistoi siitä valunutta mehua. Se maistui kitkerältä, mistä mies päätteli, että se voisi olla hyvinkin terveellinen ja lääkkeeksi sopiva aine, ja keitteli lehtiä vedessä teejuomaksi.

Mun suosikkini on näistä on tuo viimeinen, ehkä kahta muuta vähemmän tunnettu tarina, lähinnä siksi, että Shien Non Shei vaikuttaa sen perusteella minusta jotenkin hellyttävältä tapaukselta. Legendojen päähenkilöiden uskomaton itsesuojeluvaiston puute on suorastaan viihdyttävää. En mä nyt välttämättä lähtisi itse janoani sammuttamaan ensimmäisellä lehdellä, joka tossulleni sattuu tipahtamaan. Mun tuurillani kyseessä olisi joku ultratappava myrkkypuska, mutta onneksi tälle kaverille kävi legendassa paremmin.

Löysittekö te oman suosikkitarinanne vai onko lempilegendanne teen synnystä jokin ihan muu?