Teearvostelu: Xtra Ruusunmarja-hibiskus

Kyllä, luitte otsikon oikein. Olen yleensä ohittanut halpamerkkien teet ja haudukkeet automaattisesti vaivautumatta edes maistamaan niitä, mutta tulin taannoin pohtineeksi, että mitäköhän ne muuten yleensä maksavat. Niinpä pysähdyin kauppareissullani katsomaan S-marketin teehyllyä ja näin, että Xtran haudukkeiden hinnaksi on asetettu 0,99 euroa. Mutta voiko halpa olla hyvää?

PERUSTIEDOT
Mitä: Ruusunmarja-hibiskushauduke
Mistä: S-ryhmän kaupat
Hinta: n. 1 euro / 20 pss

Ensimmäisenä on otettava huomioon, että kyseessä on hauduke, eli juoma ei sisällä teepensaan lehtiä lainkaan. Eikä ainesosaluettelossa ainakaan myönnetä, että mukana olisi mitään lisäaineitakaan - vain ruusunmarjaa ja hibiskusta. En siis vertaisi tätä Xtran teetuotteisiin. Sata pussia mustaa teetä alle parilla eurolla on vähän turhan epäilyttävää.

Epäilyksellä mä tosin suhtauduin tähänkin tuotteeseen, mutta oikeastaan ihan turhaan. Paketti ja pussit ovat toki ulkomuodoltaan hyvin riisuttuja, ihan rehellisesti halpoja. Ehkä se herätti epäluuloja. Toisaalta paketin merkintöjä katsoessani mietin, että jos haudukkeessa todella on vain kaksi ainesosaa, täytyy tunaroida aika huolella, että homma menisi täysin pieleen.

Ja oikeasti: haudukkeen maku on pehmeä, muttei liian makea, ja vaikka enemmän itse suosinkin teen makua, olen silloin tällöin juonutkin ruusunmarja-hibiskusta. Esimerkiksi tähän iltaan se sopi mulla hyvin, kun olen tuntenut oloni väsyneeksi ja nuutuneeksi päiväunista huolimatta (veikkaan, että torstaisella verenluovutuksella on jotain tekemistä asian kanssa). Hauduke tuo mukavan lämpimän olon, ehkä vähän toisella tavalla kuin aito tee.

Halpamerkkien haudukevalikoimat ovat tietysti aika simppeleitä. Suppeita ja perinteisiä, juurikin sitä kamomillaa, piparminttua ja hibiskusta. Jos haluaa erikoisempia yhdistelmiä, pitää tietenkin maksaa enemmän, mutta jos perusmaut riittävät - kuten mulla, joka juon aika vähän haudukkeita, ellen testaile niitä blogia varten - en näe, miksei rahojaan voisi säästää vaikka laadukkaamman teen ostamiseen ja hankkia haudukepussinsa halvemmalla. En jaksa uskoa, että Xtra ja vaikkapa Clipper kykenisivät tekemään niin erilaisia haudukepusseja, että ero olisi todella huomattava.

TUOMIO
Plussat: Hinta-laatusuhde.
Miinukset: Identiteettikriisi, joka seuraa siitä, että oikeasti pidät halpatuotteesta
Ostaisinko uudestaan: Yllättävää kyllä, mutta voisin hyvinkin ostaa
Arvosana (1-5): 4 (koska en mä nyt ihan korkeimpia pisteitä kehtaa Xtralle antaa)

Tänään 6.2. vietetään muuten myös teen päivää, joten kannattaa vilkuilla, miten lähialueiden kahvilat ja etenkin teekaupat ovat sen huomioineet. Teen päivän Facebook-ryhmästä löytyy tietoa tarjouksista ja tapahtumista.

Verkkokauppakokemus: Mandragora

Blogiini eksyi viime postausten jälkeen anonyymi järjen jättiläinen, joka veti pussiteeaiheisista postauksistani johtopäätöksen, etten tiedä teestä yhtään mitään. Konteksti, eli nimenomaan kaupallisiin teetuotteisiin keskittyvä blogi, on selkeästi esillä tuolla naamakuvani alla, minkä vuoksi suhtaudun ilmiselvästi ihan vaan suunsoiton vuoksi jätettyihin anonyymeihin kommentteihin juuri sellaisena: anonyymina suunsoittona. En esiinny suurena teeguruna, kun en sellainen ole. Blogin pitäminen opettaa mullekin paljon uutta. Se ei silti tarkoita sitä, että blogissa näkyvät tuotteet olisivat koko totuus siitä, millaista teetä yleensä juon. Jotta nyt kukaan ei säikähdä, niin sanottakoon, että eriäviä mielipiteitä saa tottakai esittää ja selkeät asiavirheet korjata, mutta aikuisten ihmisten tavoin asiansa pitää tarvittaessa osata perustella. Käyttäydytään sen mukaisesti.

Yllä olevaa saarnaa en kirjoittanut siksi, että olisin nyt erityisen verisesti loukkaantunut parista anonyymista kommentista. Saan niistä aasinsillan postauksen varsinaiseen aiheeseen. Mulle käytiin nimittäin esittämässä, että herkempiä teelaatuja juodessa olisi hyvä olla vedenkeitin, jossa on mahdollisuus valita, mihin lämpötilaan keitin lämmittää veden. Oikea lämpötila on teen hauduttamisessa ilman muuta tärkeä asia, mutta ei siihen minusta erikoiskeittimiä tarvita.

Tähän asti olen hauduttanut varmaan sadoissa laskettavia kertoja erittäin hyvää teetä tietämättä tarkkoja lämpöasteita - mutuilussakin voi kehittyä - mutta mielessä on kyllä ollut myös lämpömittarin hankkiminen. Sinänsähän veteen voi dipata vaikka paistolämpömittarin, jos sellainen taloudesta löytyy. Mulla sellaiselle ei ole suuremmin tarvetta, kun olen kasvissyöjä, joten ryhdyin katselemaan verkkokauppojen mittaritarjontaa saatuani joululahjarahaa vedenkeittimen lisäksi myös lämpömittarin ostamiseen. Itse mittarihan ei välttämättä maksa paljonkaan, mutta ongelmaksi tulivat etenkin ulkomaisissa kaupoissa suuret postikulut. Niinpä päädyin tilaamaan mittarini suomalaiselta Mandragoralta, joka on erikoistunut kahviin, teehen ja suklaaseen.

Multa on joskus kysytty verkkokauppoihin liittyviä postauksia, joten ajattelin, että miksen samalla kirjoittaisi siitä, miten kaupanteko sujui. En ole suuri verkkoshoppailija, ja suurin osa nettiostoksistani liittyy elektroniikkaan tai kirjoihin pikemmin kuin teehen. Nyt kuulette kuitenkin poikkeuksellisesti kokemuksen verkossa toimivan teekaupan toiminnasta.

Tosin en mä tiedä, onko siinä kauheasti analysoitavaa. Mandragoralla on verkkokaupan lisäksi myymälä Rovaniemellä - sieltä saisi noutaa tilauksensa toimituskuluitta, mutta 700 km noutoreissu olisi vähän turhan pitkä. Pakettiautomaattiin tilauksensa saa vajaan kuuden euron postikuluilla. Tässä tapauksessa kiristelin pihinä tietysti hampaitani, sillä tilaamani tuote maksoi alle neljä euroa, mutta isommille tilauksille postikulut ovat ihan kohtuulliset.

Kaikki sujui hyvin: paketti tuli perille nopeasti - olisi tullut varmaan vielä nopeammin, jos välissä ei olisi ollut viikonloppua. Iloinen yllätys oli, että pakettiin oli laitettu mukaan henkilökohtainen kiitosviesti ja pari teenäytettä: yksi pussi Teapigs-merkin lakritsi-piparminttuhauduketta sekä maistiaispaketti vihreää korealaista irtoteetä. Ensiksi mainitusta ajattelin kirjoittavani arvionkin, mutta rehellisesti on sanottava, että yrityksestä huolimatta en kyennyt sitä juomaan - piparminttuhaudukkeet eivät kerta kaikkiaan mulle sovi. Sitä toki ei Mandragoralla voitu mitenkään tietää.

Irtoteemaistiaisten pussit taas kuulemma ovat kompostoituvaa materiaalia. Ei huono juttu sekään. Hauduttelin pannullisen tuosta Sejak-näytteestä, ja tykkäsin kovasti, mutta toki varoituksen sanana on todettava, että "oikealla" teen maulla on sama piirre kuin viineillä, että ne eivät heti ensimmäisellä siemaisulla maistu välttämättä hyvältä. Sekä teen että viinin juonti on opettelun ja totuttelun tulosta, ainakin minun mielestäni. Ei siis kannata heti luovuttaa, jos kokeilee ensimmäisiä kertoja muita kuin kaupallisia (maustettuja) teetuotteita.

Lämpömittarikin toimii juuri, kuten pitää. Sen verran simppeli laite on kyseessä, että ihme, jos ei toimisi. Ei siis pahaa sanottavaa. En toki osaa kertoa, miten Mandragora toimii mahdollisissa ongelmatilanteissa, mutten näe syytä uskoa, etteikö niissäkin toimittaisi asiallisesti. Jos jatkossa päädyn tilaamaan teetä netin kautta, Mandragora on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Teearvostelu: Nordqvist Nippon Green

En ole vielä tainnutkaan arvioida yhtään Nordqvistin tuotetta tässä blogissa. Korkea aika siis. Moni on varmaan perehtynyt oikein hyvin firman tunnetuimpiin tuotteisiin, kuten Keisarin morsian ja Tiikerin päiväuni. Ne ovat kumpikin mustaa teetä, ja silloin kun minä aloittelin teenjuontia, tuntui ettei ruokakaupoista muuta saanutkaan. Vähitellen Nordqvistiltakin tuli kauppoihin laajempi tuotevalikoima - myös vihreää ja valkoista teetä.

Mulla on Nippon Greenin kanssa vähän historiaa. Ollessani eräässä isossa marketissa töissä, kittasin sitä tauoillani kyllästymiseen asti, koska se oli ainoa vihreä tee, jota kahviossa oli tarjolla. Silloin kyse oli pussiteestä. Myönnettäköön, etten sitä välttämättä olisi itse ostanut uudelleen enkä ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, että Nippon Greenia on myynnissä myös irtoteenä. Sain pussin eräältä treffikumppanilta, joka tiesi teeharrastuksestani; osoittautui, että pariskunnaksi meistä ei olisi ollut, mutta ele oli häneltä tietenkin kaunis.

PERUSTIEDOT

Mitä: Mansikka-, sitruuna- ja vanilja-aromeilla maustettua vihreää teetä ja ohdakekukan terälehtiä

Mistä: Marketeista, riippuen valikoimasta

Hintahaarukka: 3-4 € / 100 g

Ihan ensinnä on sanottava, että irtoteen pakkauskoko on Nordqvistilla aivan järjetön. Vilkaisin firman verkkosivuja: irtoteepussin yleisin paino vaikuttaisi olevan 80 grammaa, mutta joissakin, kuten Nippon Greenissä, se on 100 grammaa. Vertailukohtana voisi olla vaikkapa Forsman, jonka peruspakkauskoko on 60 grammaa. Ymmärrän, että yritykset tasapainoilevat pakkauskustannusten, myynnin ja kannattavuuden kanssa, mutta minusta pakkauskoot saisivat olla aika paljon pienempiä.

Nordqvist kertoo Nippon Greenin olevan sen suosituin vihreä tee. En ihmettele, sillä se on makeaa eli sinällään aika helppoa juotavaa. Mä toivoisin kuitenkin teeltäni muutakin kuin makeutta ja esansseja (totta puhuen kumpaakaan en erityisemmin nykyisin edes kaipaa, en teessä enkä muissakaan juomissa). Vihreä teehän ei vahingossakaan läpi maistu, ja kokonaisuutta minä kuvailisin lähinnä muoviseksi.

Muovisuus on tässä nyt kuitenkin vain aidon teen mausta pitävän kannalta katsottuna. Esanssisuudestaan huolimatta Nippon Green voisi olla huonompaakin. Nordqvist sanoo, että tuote sopii myös jääteeksi, enkä lainkaan epäile sitäkään. Ja toki tämä irtotee voittaa ehkä vähän tunkkaisen pussiversionsa kevyesti.

TUOMIO

Plussat: Kaunis pakkaus; makeus, mikäli sitä teeltään hakee - mansikkaesanssi on mansikkaesanssi, muttei tässä kuitenkaan ihan pahimmasta päästä

Miinukset: Liian suuri pakkauskoko, uupuva teen maku

Ostaisinko uudestaan: En itselleni, mutta lahjaksi makeasta teestä pitävälle mahdollisesti kyllä

Arvosana (1-5): 3

Teearvostelu: Twinings Green Tea Mango & Lychee

En ole pitkään aikaan ostanut teetä. En ole oikeastaan ihan varma, miten olen siinä onnistunut, mutta itsehillintäni on ollut ihan huimaa. Voi olla, että syksyllä ostamani lokerikko auttoi tajuamaan, paljonko mulla ihan oikeasti teetä on. Pakkasin muovilipaston täyteen irtoteepusseja, eikä sinne siltikään mahdu kaikki tee, jota olen tullut ostaneeksi. Hups.

Pussitee mulla alkoikin olla suhteellisen vähissä, koska olen aina välillä lahjoittanut sitä äidilleni ja veljelleni. Tänään mä sitten kauppareissulla sorruin. Yleensä vaikein paikka mulle on ollut Punnitse & Säästä teeosastoineen, mutta tällä kertaa rahani vei ihan vaan marketin kaupallinen pussitee. Pyörittelin silmiäni Nordqvistin Paddington-teekokoelmalle, jolla ilmeisesti tavoitellaan perheen pienimpiä teenjuojia, koska mustaan teehen oli sekoiteltu kaiken maailman karamelleja ja muita ällömakeita esansseja.

K-marketin teehyllylle oli edellisen tarkastelun jälkeen tullut aika paljon kaikkea uutta. Tai jotenkin ainakin tuntui, että valikoima oli muuttunut, ehkä myös monipuolistunut. Se on tietenkin hyvä juttu. Olin jo poimimassa koriini marjoilla maustettua vihreää teetä, kun katseeni kiinnittyi sen eksoottisempaan serkkuun: mangon ja litsin makuinen vihreä tee. Mangoa ei tule usein syötyä, mutta litsistä en tiedä tuon taivaallista. Mulla ei ole mitään käsitystä, miltä se maistuu. Siispä kokeillaan.

PERUSTIEDOT

Mitä: Mangon ja litsin makuinen vihreä tee

Mistä: Marketit valikoimasta riippuen

Hintahaarukka: 4-5 € / 25 pss

Paketista huokuu odotetusti makea, hedelmäinen tuoksu, joka muistuttaa mangoa. Tosin mä en tiedä, miltä litsi tuoksuu, joten en tiedä, paljonko sitä on tähän sekoittunut. En oikein osaa päättää, onko haju häiritsevän esanssinen vai ei. Paketissa puhutaan luontaisista aromeista, mutta väittäisin että mikään mango ei tuoksu ihan noin makealta, ellei se ole ylikypsä tai uinut sokeriliemessä. Mutta tältähän hedelmämaustetulla teellä on tapana tuoksua.

Entä se maku sitten? Ehkä mangoa, mutta hyvin pliisua sellaista. Onneksi ei sentään yliesanssista mangoa. Vihreä teekään ei oikein maistu läpi. Ensimmäinen mielikuvani oli, että tee maistuu "harmaalta". Siis ei oikein miltään, muttei silti ihan pelkältä vedeltäkään. Toisen kupin jälkeen olo oli edelleen sama. Hämmentävää, muttei järin mairittelevaa Twiningsille. Lieneekö vika sitten teessä vai minun makunystyröissäni, mutta sukulaisille kiertoon taitavat lähteä nämäkin pussit. Eikä mulla edelleenkään ole harmainta aavistusta, miltä litsi maistuu.

TUOMIO

Plussat: Tuoksu. Se on ihan siedettävä.

Miinukset: Tee ei maistu miltään. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Ostaisinko uudestaan: Tuskin

Arvosana (1-5): 1

Uusi vuosi, uusi vedenkeitin

Hyvää tätä vuotta kaikille! Mun loppuvuoteni oli kaikkine kiireineen teen suhteen tosi laiha - tuntui edelleen, etten ikinä ehdi keskittyä teestä nauttimiseen kunnolla. Osasyy siihen taisi tajuamattani olla vedenkeittimeni, ikivanha Philipsin masiina, jonka sain mukaani muuttaessani pois kotoa. Avoliitossa exäni kanssa ollessamme meillä oli modernimpi keitin, mutta eron jälkeen käyttöön tuli taas tuo vanha versio. Se on toki palvellut ihan hyvin: keitin on toimiva, muttei järin tehokas. Pannullisen keittäminen vie niin jumalattoman pitkän ajan, että irtoteen valmistaminen on tuskallisen hidasta. Jos mulla on aamuisin menoa, mulla ei todellakaan ole aikaa Philipsini downshiftailusta seuraavaan teeseremoniaan.

Mä olin ilmoittanut sukulaisille (lue: mummulle, jolla on tapana vähän liioitella) jo hyvissä ajoin marraskuussa, etten toivo joululahjaksi mitään materiaa - mieluummin ei sitten yhtään mitään, jos vaihtoehtona on turha krääsä. Ostan tarvitsemani tavarat itse ja yritän välttää kaiken ylimääräisen haalimista kämppääni. Syksyllä en vielä ollut tajunnut, että vedenkeittimen voisi uusia, sillä olin tottunut hitaaseen laitteeseen. Onhan mulla kuvaputkitelkkari ja aika alkeellinen digiboksikin. Joulun lähestyessä olin sitten jo ehtinyt tuumia, että itse asiassa uusi vedenkeitin voisi olla ihan fiksu ostos. Äitini hoksasi saman asian, ja niinpä sain vanhemmiltani joululahjaksi rahat sopivan keittimen hankkimiseen.

Alkuun googlailin keitinmalleja ja pohdin ostavani jonkun vähän "persoonallisemman" version. Teknologiafriikki minussa ihastui älypuhelinsovelluksella ohjattavaan laitteeseen, joka keittää teeveden valmiiksi vaikka samoihin aikoihin kuin herätyskello soi tai kun palaan luennolta kotiin. Vakavasti ehdin jo harkita erästä punaista, vähän retromallista keitintä, mutta lopulta totesin, että oikeasti vähemmän silmiinpistävän värinen, suht solakan mallinen peruskeitin taitaa olla kuitenkin oikeampi valinta. Sellaisen löysin Tokmannilta. En halunnut sitä kaupan halvinta vehjettä, mutten myöskään mitään yltiökallista. Electroluxin Eewa-sarjan keitin sopi budjettiin ja tarpeisiini mainiosti.

Kiikutin keittimen kotiini, keitin pari "puhdistuskierrosta", ja sen jälkeen teetä onkin nautittu tässä taloudessa taas ihan kiitettäviä määriä. Kun irtoteen valmistaminen ei enää keittimen hitauden takia vie tuhottomia aikoja, mulla on ihan uutta motivaatiota haudutteluun. Ei se näköjään kovin paljon vaatinut.

Toinen joululahja vanhemmiltani oli muuten uusi versio Photoshop Elementsistä, mikä on mulle iso helpotus, koska ilman kuvankäsittelyohjelmistoa olo on ollut vähän orpo. Ei tosin niin, että mä mikään velho kuvien muokkaamisessa olisin. Se on kyllä myönnettävä, että olen mä tämän uudenkin version kanssa varmaan jonkun aikaa vähän pihalla. Edellinen versioni PSE:sta kun oli numero 6 ja tämä nykyinen numero 14. Siinä välissä on ehtinyt tapahtua jokseenkin paljon. Mutta eiköhän tämä tästä! Kunhan opin käyttämään ohjelmistoa, kuvatkin alkavat (toivoakseni) näyttää entistä asiallisemmilta.

Silkkipussin joulukalenteri

Vanha läppärini alkoi osoittaa erittäin epävarman toiminnan merkkejä ja niinpä hankin pari viikkoa sitten uuden koneen. PSE jäi kuitenkin vanhaan koneeseen (ja kieltämättä sekin olisi kaivannut päivittämistä), eikä mulla niin ollen toistaiseksi ole tässä uudessa koneessa kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa. Raastaa vähän hermoja, mutta ainakin voin nyt pitää sylimikroa sylissä ilman että masiina huutaa heti kun käynnissä on jotain pasianssia raskaampaa.

Joulukuu on alkanut ja blogit täyttyvät joulukalenteripostauksista. Mietin pitkään, tekisinkö sellaista Silkkipussiin. Teepusseja sisältäviä joulukalentereja myydään joissakin liikkeissä, mutta mä en niitä oikein suuremmin arvosta, koska lopulta kyse on vain 24 pussista ylihinnoiteltua teetä. Minä olen aivan liian itara sellaiseen.

Päädyin kokoamaan kalenterini mielenkiintoisista artikkeleista, kuvasarjoista, videoista ja mistä hyvänsä mediasisällöstä, mikä nyt teehen liittyy. Valitettavasti ne ovat pitkälti englanniksi - pahoittelut teille, joille "kolmas kotimainen" tuntuu hankalalta lukea. Kalenteriin pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa ja teen sille myös linkin blogin sivupalkkiin. Kalenteri on upotettu omalle sivulleen, joten luukkujen sisällöistä voi myös keskustella kommenttiosiossa.

Lisäksi toivon ehtiväni taas aktivoitua joulukuun aikana tenttikiireistä huolimatta ja vaikkapa arvioida kauppojen jouluteemakuja. En lupaa, mutta todellakin toivon. :D Hauskaa joulun odotusta jokaiselle! :)

Teearvostelu: Clipper Lime & Ginger Green Tea

Siihen nähden, että juon tosi paljon teetä, mulla on ehkä yllättävänkin paljon nirsoilun kohteita maustetun teen suhteen. Earl Greyt, niin klassikoita kuin ne ovatkin olevinaan, eivät ole mulle oikein koskaan maistuneet. Sama pätee sitruksilla maustettuun teehen - olenkin tainnut puhua tästä jo aiemmin. Appelsiini toki menee, mutta mulla on vähän traumaattisia kokemuksia limellä ja sitruunalla maustetusta teestä. Tosin silloin olin vielä kokematon teenjuoja, ja "yllättäen" pussissa luki Lipton. Ehkä pitäisi syyttää enemmän merkkiä kuin maustetta. Ja taas ajauduin parjaamaan Liptonin litkuja.

Noh, taannoin sitten tapoin aikaani Ruohonjuuren hyllyjä katsellessa ja tuumin, että jotain uutta pitäisi kokeilla. Katseeni kiinnittyi Clipperin lime-inkivääriteehen. Epäröin, koska pelkäsin pistävää limen makua ja sitä perinteistä tahmeaa tunnetta hampaissa. Samaa, jonka saan Coca-Colasta ja sen sukulaisista. Pidän kuitenkin inkivääristä, joten ajattelin, että menköön nyt. Onpahan sitten ainakin kokeiltu.

PERUSTIEDOT

Mitä: Limellä ja inkiväärillä maustettua vihreää luomuteetä.

Mistä: Todennäköisimmin Clipperiä laajemmin myyvistä liikkeistä, kuten Punnitse & Säästä, Ruohonjuuri jne. Hyvällä tuurilla myös marketeista.

Hintahaarukka: 3-4 €/ 20 pss

Kokemus oli melko hämmentävä. Tee ei ole pahaa - siinä mielessä Clipper harvemmin pettää - mutta siihen nähden, että tuoteselosteessa ilmoitetaan inkivääriä olevan 10 % pussin sisällöstä ja inkivääriaromia 2 %, juoma maistui yllättävän vähän inkiväärille. Olin odottanut ihan kunnolla mausteisuutta, mutta teetä litkiessäni huomasin lähinnä limen, joskaan en sitäkään kovin voimakkaana. Maku ei onneksi ollut pistäväkään, vaan sopivan pehmeä, jopa vähän makea (ehkä inkiväärillä oli sitten kuitenkin vaikutuksensa tuohon makeuden aistimiseen). Inkiväärin makua toivoville tämä ei silti ole ykkösvalinta.

Mulla on tällä hetkellä menossa materianvähennysprojekti, jonka vuoksi mun kämppäni on vielä tavallistakin enemmän sen näköinen, että ydinsota, vedenpaisumus ja maailmanloppu ovat osuneet peräjälkeen samaan pisteeseen. Sen takia mulla on vain tuo aiemmin räpsäisty kuva teepaketista. Itse juomaa en tällä hetkellä pysty järkevästi missään kohtaa kuvaamaan, koska tuota roskiin/myyntiin/johonkin menevää roinaa on joka puolella epämääräisissä keoissa. Mutta kyllä te nyt tiedätte, miltä vihreä tee näyttää kupissa. Se on vihreää. Tässä kohtaa herää melkeinpä kysymys siitä, että aliarvioinko mä blogiani lukevia ihmisiä laittamalla postauksiin kuvia mukeista, joissa on teetä.

TUOMIO

Plussat: Clipper saa tietysti aina plussansa eettisyydestä, eikä makukaan sinänsä huono ollut.

Miinukset: Ei huono, mutta vähän mitäänsanomaton maku. Inkiväärin makua ei juuri huomaa.

Ostaisinko uudestaan: En välttämättä.

Arvosana (1-5): 2½